Kastanjan GiVenchy

Kilpailutulokset

Ponikantakirjatilaisuus 20.02.2021 KTK-III (vanhoilla kuvilla, 15+15+16+16=62p).
Estevarsojen laatuarvostelu 31.05.2024 EV-I (9+12+1+2+1+9=34p).

Päiväkirja

Vauvaestetreeniä, estevalmennus - Kirj. Sari (om.) (354 sanaa)

Huomasin kalenteristani, että Jaanalle oli taas varattuna päivä esteiden merkeissä, joten saavuin Hemgårdiin hyvissä ajoin ennen, kuin valmennukset alkaisivat ja ehtisin käydä läpi ketä valmennettavana olisi. Ensimmäisenä vuorossa oli Jaana ja Ginny. Ginny oli vasta nelivuotias, mutta sen kanssa harjoiteltiin tietysti jo hyppäämistä.

Alkuverryttelyt ratsukko suoritti alkuun rennolla käynnillä pitkin ohjin molempiin suuntiin muutaman kierroksen ajan. Tämän jälkeen pyysin Jaanaa keräämään ohjat tuntumalle ja aloittamaan työskentelyn kevyessä ravissa.
”Tee isoja ympyröitä ja loivia kiemurauria, niin Ginny pääsee vertymään ja saadaan se kuulolle, kun ei vaan puksuteta uraa pitkin”, ohjeistin ja ratsukko teki työtä käskettyä. Punaruunikko tamma askelsi reippaasti ja kuunteli ratsastajansa ohjeita herkällä korvalla.

”Tässä on nyt teille suoralla uralla puomeja. Tuu ensin käynnissä, että Ginny saa vähän tuntumaa niihin”, käskin ja Jaana ohjasi ponin puomeille. Alkuun poni vähän kiemurteli, mutta Jaana selkeästi kertoi sille, että ei kun tästä mennään ja pian Ginnykin hoksasi, että ei puomit sitä syö.
Muutaman onnistuneen käyntiylityksen jälkeen käskin ratsukon raviin ja toistettiin sama homma. Tällä kertaa Ginny ylitti puomit, kuin vanha tekijä ja Jaana kehui ponia rapsuttamalla sitä kaulalta.

”Noniin, mä nyt nostan nämä vuorotellen eri päästä ylös, niin joutuu lapsonen töihin”, naurahdin ja kävin nostamassa joka toisesta puomista vasemman pään ja joka toisesta oikean pään palikan päälle. Näin poni joutuisi nostelemaan jalkojaan enemmän ja keskittymään kunnolla, että missä ne jalat menevät.
Ginny ja Jaana suuntasi linjalle uudelleen, eikä Ginny enää jännittänyt yhtään, vaikka puomit olivatkin nyt korkeampia.
”Hienosti!” kehuin ratsukkoa ja toistettiin tehtävä muutamaan kertaan ennen, kuin päätettiin, että otetaan vielä pari yksittäistä kunnon hyppyä, jotta saataisiin niitäkin alle.

Pystytin keskellä kenttää pienen pystyesteen, jolla korkeutta oli vain 40 senttimetriä ja käskin ratsukon tulla ravissa.
”Pidä suorassa se poni, eläkä heiluttele sitä, ku kirkon kelloja!” huikkasin ja Jaana lopetti ylimääräisen korjailun, jolloin ponikin suoristui ja eteni tasaisesti ravissa kohti estettä. Ginny ponnisti hienosti oikeasta kohtaa ja hyppäsi esteen yli kevyen näköisesti.
”Ja uudestaan!” käskin ja laitoinkin itseasiassa ratsukon tulemaan esteen useampaan kertaan, paitsi yhdessä välissä kävin pikaisesti kohottamassa sitä 50 senttimetriseksi. Siitäkin ratsukko selviytyi loistavasti.
”Eiköhän Ginny oo tänään saanu paljon pohdittavaa, joten alottakaahan loppuverkka”, sanoin Jaanalle ja huikkasin aidan takana olevalle ratsukolle, että voivat tulla lämmittelemään.

---

Ensimmäinen maastoretki, pk-merkintä - Kirj. Om. (300 sanaa)

Ginny oli nyt asunut muutaman viikon meillä ja olipa sen selässäkin jo käyty, joten totesin, että emmeköhän me lähde tekemään pienen maastolenkin! Mukaan lähtisi Siru Riolla, jotta saataisiin mukaan rauhallinen ja varma kaveri, Ginny kun oli tietojemme mukaan hieman arahko maastossa.

Punaruunikko tamma oli jätetty sisälle aamutallin aikaan, koska maastoreissumme oli tiedossa ja näin ollen kannoin sitten kamat suoraan Ginnyn karsinalle. Likainen poni ei ollut, joten harjasin sen suhteellisen nopeasti ja puhdistin tietysti kaviotkin.
Kun poni oli harjattu, oli varustamisen vuoro. Pienoista levottomuutta oli aistittavissa, mutta jutustelin tammalle matalalla ja rauhallisella äänellä samalla, kun kiristelin satulavyötä ja suitsiessakin.
”Ootteko te jo valmiita?” Huhuili Siru käytävän päästä, johon vastasin, että suojat laitan vielä Ginnylle jalkaan ja sitten voidaan mennä. Siru lähti jo edeltä Rion kanssa ulos ja pian minäkin seurasin perässä.

Lähdettiin ensin kävelemään hiekkatietä pitkin kohti neljän kilometrin lenkkiä ja suunniteltiin, että edetään sen mukaan, että miltä punaruunikko tamma allani vaikuttaisi. Alkuun Ginnyä selvästi jännitti ja se säpsähteli tuon tuosta erilaisia ääniä, mutta ei kuitenkaan pyrkinyt pakenemaan paikalta.
Sitten se järkytys tulikin. Yhtäkkiä pusikosta kipitti eteen fasaani ja Ginny oli saada slaagin. Se ei kuitenkaan osannut päättää miten reagoi, vaan lähinnä hyppelehti sivulle ja peruutteli. Juttelin tammalle jälleen matalalla ja rauhallisella äänellä samalla silittäen sitä kaulasta ja Sirukin toi Rion lähemmäs, jotta ori voisi tuoda Ginnylle hieman turvaa. Fasaani jatkoi matkaansa ja pian Ginnykin pysähtyi puuskuttamaan paikalleen.

Kun tamma oli hieman rauhoittunut, jatkoimme matkaa ja siirryimme raviin. Ravissakin punaruunikko säpsähteli jonkun verran, mutta selvästi vauhti vei pois isompia reaktioita, joten päätimme kokeilla myös laukkaa. Laukassa säpsähtely jäi oikeastaan kokonaan pois ja poni jopa rentoutui hieman, mutta reittimme alkoi kuitenkin loppumaan uhkaavasti, joten vielä pieni ravipätkä ennen käyntiin siirtymistä ja kotiin pääsyä.

Tallissa purin Ginnyltä varusteet pois ja harjasin sen kunnolla ennen, kuin talutin ponin omaan tarhaansa syömään siellä olevia heiniä.

---

Uuteen kotiin saapuminen, pk-merkintä - Kirj.: om. (299 sanaa)

En minä tiedä miten tässä nyt TAAS näin kävi. Hemgård on muuttamassa pikkuhiljaa uusiin tiloihin ja jakautumassakin osittain kolmeksi talliksi ja olin päättänyt, että nyt ei uusia hevosia tule ennen, kuin vanhat hevoset ja ponit on saatu oikeisiin osoitteisiinsa. No… Meninpä sitten eilen selailemaan keskustaa ja huomasin Sylvin myytävät hevoset ja niinhän siinä sitten kävi, että sieltä tuli bongattua Ginny ja sen lisäksi kolme muutakin. Ihan kuin noita hevosia ei muutenkin jo olisi tarpeeksi…

Sylviltä tulikin melko pikaisesti vastaus, että nelikko voi meille muuttaa ja siinähän heti alettiin sitten keksimään kyytiä hevosille. Oma hevosauto oli periaatteessa varattuna, mutta koska meillä ei muuttomatka hirveän pitkä ollut, eikä omien hevosten siirtämisen kanssa sinänsä kiire ollut, niin pyysin Lauria, jos hän viitsisi Kastanjeholmista ja Kaunispurosta käydä hakemassa juuri ostetut hevoset. Jupinaa ja tupinaahan sitä taas Laurin suusta kuului ja jos oikein kuulin, niin hulluksi hevosnaiseksi se minut (taas) haukkui, mutta lähti kuitenkin.

Vilnan ja Muiskun jälkeen oli vuorossa Ginny. Hevosautoon astellessani ja väliseinän avattuani vastassani oli kaunis punaruunikko poni, joka katseli vähän aran oloisesti minua. Muiskun talliin viennin jälkeen olin napannut tallista lisää omenalohkoja taskuuni, joten taas kaivelin taskuani herkun merkeissä.
Ojensin käteni tammaa kohti, joka kääntyi hieman poispäin, mutta kuitenkin vaikutti jonkin verran uteliaalta. Lähestyin tammaa varovasti hieman viistosti ja vierelle päästyäni tarjosin omenalohkoa uudestaan. Kelpasihan se! Irrotin Ginnyn narun auton kiinnitysrenkaasta ja käännyin lähteäkseni ulos autosta. Reippaastihan poni kuitenkin lähti mukaani ja asteli varovasti alas ramppia ilman minkäänlaista kiirettä.

Ginnynkin kanssa pysähdyttiin hetkeksi pihalle haistelemaan uusia hajuja, jonka jälkeen talutin uuden ponivahvistuksemme talliin, jossa sitä jälleen tervehdi hörähdysten kuoro. Ginnylle oli valittuna hieman rauhallisempi soppi tallistamme, jossa myös muutama muu ponitamma oli ja karsinassakin odotti jo heinät valmiina. Tamma sujahti karsinaan kiltisti ja antoi riisua päitset nätisti, jonka jälkeen jätin sen rauhaan, jotta se saisi omassa rauhassaan totutella uuteen talliin.

---