Arcavellum

i. Darkhaven on ryhdikäs ja melko vakavaluonteinen ori, joka ei nuorena ollut mikään näyttävä ”katso minua”-hevonen. Se jaksaa tehdä töitä päivästä toiseen ja kouluttaessa sitä oli selkeästi huomattavissa kehitys hyvinkin nopeasti.
Ratsuna Darkhaven on alkuun hidas pohkeelle ja vaatii huolellisen verryttelyn, mutta kun moottori saadaan käyntiin, kantaa se itsensä hyvin ja hakeutuu kivasti itse tuntumalle.

Ori kilpailee kansallisella tasolla Intermediate I-tasolla ja on se muutaman kerran startannut Intermediate II-tasollakin, mutta kisahevosen ura päätyi kuitenkin lievään, mutta kuitenkin uusivaan hankositeen rasitusvammaan. Darkhaven kuitenkin viettää tällä hetkellä erittäin leppoista siitoshevosen arkea laiduntaen ja lähinnä rauhallisia maastolenkkejä käyden.

Darkhaven on periyttänyt jälkeläisilleen voimakasta laukkaa, hyvää takaosan käyttöä ja kokoamiskykyä. Sen jälkeläiset eivät ehkä nuorten luokkiin ole paras valinta, mutta moni on näyttänyt todellisen kapasiteettinsa siinä 7-9 vuoden iässä.

ii. Onyx Vale on huomattavasti Darkhavenia terävämpi hevonen. Se on älykäs, nopea regoimaan ja ratsastaessa herkkä istunnalle ja kädelle. Huonosti ajoitettu apu saattaa saada sen jännittymään, mutta osaavan ratsastajan alla se on kevyt ja nopea hevonen. Käsitellessä ori on asiallinen, mutta arvonsa tunteva. Se ei Onyx Vale ei pidä turhasta hääräämisestä ympärillään ja ilmaisee kyllä selkeästi vetäytymällä kauemmas, jos touhu alkaa sille riittää.

Ori kilpaili Grand Prix-tasolla usean kauden ajan, kunnes siirtyi omistajansa päätöksestä eläkkeelle. Edelleen sillä aktiivisesti ratsastetaan ja suoritetaan korkeankin koulun liikkeitä, mutta lähinnä nykyään se toimii opetusmestarina tuleville kouluratojen tähdille.

Jalostuksessa Onyx Vale tunnetaan ennen kaikkea herkkyyden ja hyvän rakenteen sekä liikkeen periyttäjänä. Erityisesti pään muodoista hevosen tuntevat ihmiset ovat orin jälkeläiset tunnistaneet. Sen jälkeläisissä on useita korkeamman koululuokkien ratsuja, mutta osa niistä on myös ollut vähän parempia harrasteratsuja, joiden hermot eivät ole kisatilanteita sietäneet tarpeeksi.

ie. Larivelle on tämän suvun hiljainen työmyyrä. Se on elegantti tamma, jonka liikkeissä ei varsana ollut mitään erityistä, mutta kun ratsutus alkoi, nähtiin sen potentiaali. Larivelle on pehmeä kädelle, nopea oppiman ja erittäin hyvä löytämään tasapainonsa alusta lähtien. Tamma on myös helppo luovuttaa ilman kolmisivuista käyttöohjetta ratsastajalle, joka ei koskaan sen selässä ole ollut.

Larivelle kilpailee Prix St Georges-tasolla ja tavoitteena tällä hetkellä sillä olisi edetä Intermediate I -luokkiin, jonka liikkeitä on kotonakin ahkerasti harjoiteltu. Siitoskäyttö on tietysti hieman tuloslistaa verottanut, mutta hyviä tuloksia siellä kuitenkin on nähtävissä.

Tamman vaikutus jalostuskäytössä näkyy eniten varsojen luonteessa. Jälkeläiset ovat ihmisiin luottavia, helppoja käsitellä ja yleensä myös mutkattomia uusissa tilanteissa. Hyvää rehunkäyttöäkin on valitettavasti jälkeläisille periytynyt, jonka vuoksi osa jälkeläisistä tuntuu pyöristyvän jo siitä, että näkevät heinäpaalin.
Rakenteellisesti ajateltuna Larivelle on nähtävissä hyvän selän kautta, mutta toisaalta myös hieman lyhyestä kaulasta.

e. Silmarina on herkkä, eloisa ja hyvin tarkka ympäristöstään, mutta ei kuitenkaan varsinaisesti säikky hevonen. Se huomaa kyllä uudet asiat, mutta harvemmin kokee tarpeelliseksi poistua paikalta. Silmarina myös reagoi herkästi ihmisen tapaan toimia – rauhallisella ja varmalla käsittelyllä tamma on helppo ja suorastaan miellyttämisenhaluinen, kun taas kiireisellä käsittelyllä siitä tulee levoton.

Tamma kilpaili Prix St Georges-luokkia ja ratsuna se on luonnostaan erittäin kevyt pohkeelle toimien kuin ajatus. Jos ratsastaja valmistelee laukan vaihtoa, tamma tarjoaa sitä jo valmisteluissa, jonka vuoksi sen kanssa tietysti saa myös olla tarkkana, ettei liikkeitä kouluradalla tehdä liian aikaisin. Silmarinan vahvuudet kouluradoilla on ehdottomasti lisätty ravi ja sivuttaisliikkeet.

Jälkeläisilleen tamma on periyttänyt elastista ravia ja modernia, pitkäjalkaista tyyppiä, mutta myös paljon omaa herkkyyttään. Sen jälkeläiset ovat lähtökohtaisesti kevyitä ratsastaa sekä nopeita oppimaan. Valitettavasti osa varsoista on myös turhan reaktiivisia ja reagoivat herkästi vatsallaan, mutta suurin osa on kuitenkin varsin toimivia kilpahevosia.

ei. Seurallinen ja häpeilemättömän utelias Coronith viihtyy ihmisen kanssa loistavasta ja tuleekin aina tarhan portille vastaan, mutta osaa myös käyttää tilanteet hyväkseen, mikäli se huomaa, ettei käsittelijä pidä rajoista kiinni.
Ratsuna Coronith on enemmän diesel, kuin dynamiitti. Se ei jännity turhasta, eikä reagoi ympäristön muutoksiin voimakkaasti, mutta silti se vaatii ratsastajaltaan töitä. Pelkkä eteen ratsastaminen ei auta, kun ori muuttuu vain pidemmäksi, vaan takaosa tulee ratsastaa aktiiviseksi ja olla muutenkin läsnä ratsastuksen aikana.

Orilla on kisattu Grand Prix-luokissa, eikä se ikinä stressannut uusista pakoista tai vilkkaista ympäristöistä. Coronith on kuitenkin jo siirtynyt kilpahevosen roolista pois, koska siitä näki, ettei se oikein viihtynyt kouluaitojen sisällä, vaan on ennemmin omistajansa hyvän mielen ratsu sekä opettaa nuorempia kouluratsastajia vaativan koulun liikkeisiin.

Coronithin jälkeläiset ovat kaikki melko helppoja käsitellä ja usein myös sosiaalisia hevosia, joiden kanssa on ilo työskennellä. Moni niistä tosin on perinyt isänsä taipumuksen olla antamatta tippaakaan enempää, kuin pyydetään. Ulkonäöllisesti varsoissa näkyy isänsä suuret korvat ja huonompana puolena hieman huonohko kaviomateriaali.

ee. Piscara oli pieni, mutta pippurinen tamma, jolla oli vahva käsitys siitä, miten maailma toimii. Erityisen miellyttämisenhaluinen se ei ole koskaan ollut, mutta luotti kuitenkin tuttuihin ihmisiin vahvasti. Hoitaessa se seisoi paikallaan, vaikka ympärillä olisi ollut maailmanloppu menossa, mutta liian pitkä harjaus taas sai sen mulkoilemaan ihmistä merkitsevästi.
Ratsuna Piscara oli rehellinen, mutta omanlaisensa. Sillä oli luontaisesti hyvä eteenpäinpyrkivyys, eikä se ihan vähästä hermostunut. Tamman ehdoton etu oli sen tasapaino ja käyttövarmuus. Sen kanssa pystyi maastoilemaan niin yksin, kuin porukassa, hypätä pieniä ratoja ja myöhemmällä iällään se toimi ns. oppiäitinä varsoille ja nuorille hevosille laumassa sekä uusissa tilanteissa.

Tammalla on käyty muutamat vaativan A:n koulukisat, mutta kun ei se mikään liikeihme ollut, niin omistaja siirsi sen jalostuskäyttöön. Varsoillensa se on periyttänyt vahvaa selkää ja lanneosaa sekä hyvää luustoansa. Luonteeltaan jälkeläiset ovat pääosin rohkeita, keskittymiskykyisiä ja palautuvat nopeasti stressaavistakin tilanteista. Eivät ne emänsä lailla mitään liiketähtiä ole, mutta useammasta niistä on kehittynyt oikeinkin päteviä kouluratsuja, jotka tunnetaan tasaisen varmasti suorittamisesta ja hyvästä työmotivaatiosta.