Greyn isä Attack on kimo, 169cm korkea ori, joka on kilpaillut menestyksekkäästi esteratsastuskilpailuissa kansallisella tasolla 160cm luokissa. Orilla on lukuisia voittoja sekä sijoituksia kilpailuistaan. Nykyään ori viettää ansaittuja eläkepäiviään toimien jalostusorina. Attack on siittänyt laadukasta jälkikasvua ja periyttää erinomaista hyppykykyä jälkeläisilleen. Luonteeltaan ori on hyvinkin rento ja samaan aikaan voimakastahtoinen, jonka johdosta se onkin menestynyt kilparatsu.

Greyn isänisä Ironclaw oli kimo, 170cm korkea ori, jolta löytyy kilpailu taustaa rataesteiltä kansallisella tasolla 160cm luokissa. Ori on tullut maailmalla hyvin tutuksi menestyksensä vuoksi, joten se on ollut suosittu jalostusori ympäri maailman. Luonteeltaan hyvinkin oikea pässi, mutta oikean ihmisen kanssa oikea koiranpentu, huolehtiva ja rakastava. Ironclaw menehtyi vain 22 -vuotiaana tapaturmaisesti, ollessaan astuessa tammaa Ranskassa.

Greyn isänisänisä Ghostjumper oli nimensä mukaisesti todella hyvä estehevonen. Ori oli väriltään kimo, ja 169cm korkea komistus. Ori kiersi myös paljon maailmaa kisojen, että jalostusorina toimien. Vanhuus kuitenkin vei orista voiton 29 -vuotiaana kotitallillaan.

Greyn isänisänemä SK Bleeding Sorrow kiersi kyllä esteratsastuskilpailuja, mutta huonolla menestyksellä. Väritykseltään rautias ja 167cm korkea. Lopulta tamma siirrettiin hienon sukunsa takia vallan siitostammaksi. Tamma menehtyi varsomisen yhteydessä vain 23 -vuotiaana.

Greyn isänemä Dreamcatcher oli kaunis musta, 167cm tamma, joka oli loistava hyppääjä, jos vain ratsastaja osasi asiansa. Ei mikään kovan tason estehevonen, lukuunotamatta paria aluetason voittoa. Luonteeltaan ei ehkä mikään parhain, koska näykki, pelkäsi ihmisiä ja oli aika laiska tapaus, mutta suvultaan ja menestyksensä johdosta mitä parhain siitostammaksi. Tamma kuoli lopulta vanhuuteen.

Greyn isänemänisä Sparrowmindoli komea, musta, 171cm korkea ori, joka aikanaan oli niin voimakastahtoinen, että pesi mennen tullen kilpakumppaninsa esteradoilla. Kilpauransa jälkeen ori kiersi paljon maailmaa astumassa tammoja ja kuoli lopulta vanhuuteen.

Greyn isänemänemä Before Midnight oli kuvankaunis tamma, joka oli 165cm korkea. Tamma kilpaili aluetasolla esteratsastuskilpailuissa, ja synnytti maailmaan vain 2 varsaa, joista kummatkin tammoja. Tamma toimi ratsastuskouluhevosena, ennen kuin kuoli vanhuuteen.

Greyn emä Twilight on ruunikko, 162cm korkea tamma, joka on saanut nimensä kasvattajaperheen tyttäreltä. Tamma kilpaili esterastastuskilpailuissa pitkin saksan maata melko menestyksekkäästi, kunnes siirtyi siitostammaksi. Nykyään se elelee kotitilallaan toimien siitostammana ja talon tyttärien ratsuna. Luonteeltaan hyvä sydäminen ja rakastava perheratsu. Periyttää hyvää kordinaatiokykyä ja todella mahtavaa ruokahalua.

Greyn emänisä Monstersball oli nimensä mukaisesti melko monsteri pienestä pitäen. Tämä ruunikko, 167cm korkea ori, oli oikein monsteri estekilpailuissa. Kilpaili kansallisella tasolla 160cm luokissa. Lopulta kilpaura loppui lyhyeen vakavan loukkaantumisen vuoksi ja siirtyi jalostusoriksi. Luonteeltaan hyvin itsenäinen ja temperamenttinen, joskin suuri sydäminen.

Greyn emänisänisä Rock Anthem kilpaili esteratsastuksessa kansallisella tasolla. Tämä ruunikko, 168cm korkea ori ei ollut kovin menestynyt kilpailuradoilla, mutta rakenteensa vuoksi se oli suosittu jalostusori. Ori menehtyi vanhuuteen.

Greyn emänisänemä Linda toimi nuoren ikänsä kiertäen alue-estekilpailuja kotiväkensä tyttären kanssa, kunnes tytär halusi tälle varsan. Linda sai elämänsä aikana vain 3 varsaa, kunnes viimeisen jälkeen menehtyi vakavan sairauksen johdosta.

Greyn emänemä Grey Lady on kimo, 169cm korkea kaunis tamma, joka kiersi esteratsastuskilpailuja kansallisella tasolla asti 160cm luokissa. Hienon kilpauran jälkeen, se siirtyi vallan siitostammaksi ja nykyään viettää eläkepäiviä kotitallillaan. Luonteeltaan iso persoona, jolta ei vauhtia puutu.

Greyn emänemänisä Octave B oli oikea monitoimihevonen, se kiersi este- että kouluratsastuskilpailuja hyvin menestyksekkäästi kansallisella tasolla asti. Valitettavasti hienosti alkanut kilpaura loppui hieman ennen ansaittua jalostusoripäiviä tapaturmaisesti.

Greyn emänemänemä Polana toimi pitkälti koko elämänsä ratsastuskouluratsuna. Kuitenkin tamman potentiaali esteillä huomattiin ja lopulta tamma pääsi kilpailemaan kansallisella tasolla asti. Kilpauran jälkeen tamma sai vielä yhden varsan ja sairastui, kunnes laukkasi vihreämmille laitumille.

Valmennukset ja Päiväkirjamerkinnät

04.07.2016 - Päiväkirjamerkintä: Aamuinen maastolenkki (kirjoittanut omistaja) 458 sanaa
Oli aikainen kesäinen aamu. En ollut nukkunut juurikaan koko yönä, koska oli aivan liian valoisaa. Mietin, että voisin lähteä näin aamulla maastoon, vaikka kello ei ollutkaan edes vielä viittä aamulla. Olinhan monta kertaa ennenkin käynyt aamulla tekemässä maaston ja mietin, että kenet valitsisin tämän aamuiseksi ratsukseni.

Tallin oven avatessani Greyback tervehti minua iloisesti ja toivotti hyvät huomenet. Minun ei tarvinnutkaan valita hevosta, vaan hevonen valitsikin minut, ajattelin. Hain varustehuoneesta orin varusteet ja painelin niiden kanssa orin karsinaan. Grey olikin oikein innokkaalla päällä huomatessaan olevansa huomion keskipisteenä jo heti aamusta. Tämä laiska ori, ei tuntunut olevan kovin laiskalla päällä. Varustettuani hevosen, menimme ulos tallista.

Hyppäsin ratsuni selkään ja huomasin kuinka aurinko alkoikin jo nousta alppien takaa. Maisema oli kaunis, alpit ja sen ympärillä olevat puut valaistuivat auringon säteillä. Tuntui kuin alla oleva ratsunikin ymmärsi katsella maisemaa ja ihailla tätä hienoa aamuista maisemaa, joka edessämme avautui. Grey ei kyllä yhtään ihmetellyt lähtöä näin aikaisin ja ajattelinkin orin olevan yhtälailla aamuvirkku kuten itsekin olin. Lähdimme orin kanssa matkaan ja tunsin hevosen innostuksen jaloissani. Olin itsekin aika innoissani tästä aamuisesta maastosta, joten ehkä sen takia tunsin hevosenkin olevan innoissaan.

Olimme matkanneet jo jonkin matkaa kunnes siirsin hevosen raviin. Aamuaurinko paistatteli ihoillamme ravatessamme pientä metsätietä eteenpäin. Orin karva kimalsi ihanasti auringonsäteissä ja kuin sympatiasta, ori hirnahti onnessaan. Hetken päästä eteemme avautui niitty, jossa olikin hyvä laukata. Nostin orin laukkaan ja siellä me laukkasimme niittyä pitkin eteenpäin, onnellisena. Palasimme käyntiin ja jatkoimme matkaamme vielä eteenpäin. Alueelle, jossa en ollut vielä kertaakaan käynyt. Hetken matkaa edettyämme näimme kaurispariskunnan nauttivan aamuauringosta ja jäniksen rouskuttavan heinää. Tämä se vasta oli elämää, ajattelin. Sitten huomasin sen, puuman, joka tarkkaili meitä kiven päältä muutaman metrin päästä. En saanut hätääntyä, jotta hevonenkaan ei hätääntyisi, joten rauhallisesti lähdin kääntämään oria tulosuuntaamme. Ori ei kuitenkaan tästä asiasta innostunut, vaan päätti ryhtyä hankalaksi. Aloin mennä paniikkiin ja näin silmäkulmasta, kuinka puuma olisi kohta valmiina hyppäämään. Karjaisin orille, että NYT MENNÄÄN ja hakkasin jaloilla kylkeen. Ori lähtikin vihdoin kiitolaukkaa kohti tulosuuntaamme, ja hädin tuskin pysyinkin kyydissä. Hetken matkaa laukattuamme pysäytin orin ja tarkkailin taaksemme, seurasiko puuma meitä. Odotin ja odotin, mutta mitään ei näkynyt. Olin onnellinen, että selvisimme puuman kynsistä ehjin nahoin.

Palasimme tallille hiestä märkinä, sillä olihan meillä jännä ja rankka reissu takanamme. Törmäsimmekin tallimestariin tallin pihaan tultuamme ja hän ihmettelikin miksi olimme jännittyneitä ja hiestä märkinä. Kerroin tarinamme ja sainkin neuvoksi ilmoittaa puumasta lähimmäiselle metsänvartijalle. Emme silti luovu aamumaastolenkeistämme emmekä pelkää tutkia uusia alueita, vaikka meillä kävikin näin huono tuuri yhteisellä ensimmäisellä maastolenkillämme. Tunsin, kuinka meillä oli orin kanssa eräänlainen side tapahtuman jälkeen, sillä takaisin tullessa ori kuunteli jokaista asiaa, jota orilta pyysin. Tunsin myös, että orin olemus oli jotenkin erilainen, verrattuna siihen mitä se oli kun lähdimme yhteiselle reissullemme aamuyöstä. Se oli aivan mahtava tunne, enkä vaihtaisi sitä pois mistään hinnasta.

02.07.2016 - Estevalmennus, Vilma Santikko (kirjoittanut omistaja) 407 sanaa
Saavuin hyvissä ajoin spiderwickiin valmentamaan Catiaa ja hänen hevostaan, Greybackia. Kentällä odotellessani kokosin jo muutaman esteen valmiiksi päivän valmennusta varten, jonka aiheena oli ihan perusjuttujen tekoa. Ratsukon saapuessa kentälle, pyysin heidät aloittamaan alkuveryttelyt ravissa pienillä volteilla. Ori oli hieman laiskahko aluksi, mutta catia sai oriin ihan uuden vaihteen ja askel keveni. Kerroin meidän aloittavan maapuomi radalla, jonka olin kasannut veryttelyjen aikana kentälle. Radassa mentiin ensin puoli rataa leikkaa, siitä pääty-ympyrälle, josta pitkän sivun läpi ja viimeisenä rata pituussuuntaan leikkaa. Puomeja oli satunnaisesti yhden-viiden puomin ryppäissä ympäri ratsastusrataa. Ratsukko lähti etenemään temmokkaalla ravilla. Askeleet asettuivat radalle hyvin ja koko radan suoritus meni nappiin. Pyysin ratsukkoa kuitenkin hoitamaan radan vielä kerran, ennen kuin siirryttiin kokeilemaan esteitä.

Esteitä oli kaksi pitkällä sivulla, kaksi lävistäjällä, yksi lyhyellä ja kaksi toisella pitkällä sivulla. Ori lähti hyvällä vauhdilla radalle, ja ponnistuspaikat olivat hyviä, mutta niissä oli vielä hiomista, kuten tarkkuudessa, sillä liian monta puomia hipaisi. Annoin ratsastajalle neuvoksi keskittymään paremmin esteillä ja kerroin mitä huomasin ensimmäisellä kerralla. Kehotin laskemaan ääneen askeleet esteiden välillä ja pyrkimään venyttämään hevosen askeleita. Toisella kierroksella ratsastaja ihan selvästi otti neuvoistani vaarin, sillä ori hyppäsi huomattavasti paremmin, venytti askeltaan ja puomien yli hypättiin tyylillä!

Pyysin hyppäämään vielä radan muutaman kerran läpi, kunnes aikamme alkoi pikkuhiljaa loppua. Rakensin vielä neljän pystyn sarjaesteen keskelle kenttää ja pyysin ratsastajaa etenemään esteelle hyvin rauhallisesti ja sarjan jäljeen hiljentämään ravin melkein samantien. Huomasin Greyn innostuvan heti kun ratsastaja nosti laukan ja huusinkin ratsastajalle , että toppuuttelee hieman hevosta. Ori ei kuitenkaan ehtinyt rauhoittua ennen estettä, jonka johdosta ratsastaja ei ollut yhtään mukana siinä mitä he tekivät, joten ratsastaja lensi kaaressa selästä alas. Onneksi ei sattunut mitään ja Catia nousikin muutaman kirosanan saattelemana takaisin selkään. Nyt he ratsastivat muutaman kierroksen laukkaa ennen kuin lähtivät uudestaan etenemään esteille, jotta ratsastaja ja hevonen kumpikin rentoutuisivat. Nyt he kokeilivat esteitä uudestaan, huomattavasti rauhallisemmalla temmolla ja ori suorittikin sarjan puhtaasti, yhtä pudotusta lukuunottamatta. Pyysin ratsukkoa kokeilemaan vielä pari kertaa ja näin, kuinka hyvin tämän ratsukon yhteystyö oikeasti toimii, silloin kun he molemmat ovat kuin yhtä!

Pyysin Catiaa hoitamaan loppuveryttelyt tehden orin kanssa pieniä temppuja, kuten voltteja. Neuvoin myös tekemään näitä alkuveryttelyjen aikaan, jotta ori muistaisi kulkea ratsastajan alla, eikä lähteä suinpäin suuntaamaan kohti esteitä tai muita kohteita. Kerroin heillä olevan todella hyvä yhteystyö ja kuinka he ovat täydellinen ratsukko toisilleen, mikä on ihan tosi. Sanoin myös tulevani todella mielelläni valmentamaan uudestaan näin hienoa ratsukkoa! Tämän jälkeen catia suuntasikin orin kanssa pitkin ohjin tallille ja minä painelin autolleni, kohti uusia tuulia!