Valeriana Bell

© Benny de Ruiter (THIS IS A SIM-GAME HORSE!!!)

”Et ole tosissasi! Sinun piti vain liisata muutama tamma ja laittaa varsat myytäväksi! Ei niiden meille pitänyt tulla”, tallimestarimme Rufus ärisi, kun ilmoitin, että talliimme olisi tulossa lauma varsoja.
”No mutta haloo! Jokainen meijän oreista on ihan pirun upeita, että pakko meillä on saada itsellekin niistä varsoja!” perustelin miehelle tekoseni ja yritin pitää hymyni aisoissa. Toki Rufuksen reaktio uusiin hevosiin oli aina kielteinen, mutta silti mies niitä lällytteli, varsinkin varsoja, kun luuli ettei kukaan näe. Mies poistui takavasemmalle tupisten taas järjenköyhyydestäni ja kykenemättömyydestäni sanoa ei nähdessäni kiinnostavia hevosia. Näinpä meille siis jälleen kerran tuli lisäystä hevoskantaamme, mutta voin kertoa, ettei yksikään niistä kaduta pätkääkään ja Rufuskin varmasti lämpeää tulokkaille, kunhan pääsee niihin tutustumaan.

Hoitaessa Riina on vaivaton ja kiltti tapaus, joka on aina valmis kaikkeen, kuin paraskin partiolaistyttö. Toki, kun kyseessä on tamma, niin joskus saattaa sattua tilanteita, kun tamma yrittää päättää toisin, mutta kun sille vain ei anneta mahdollisuutta päättää itse.
Tamman saa harjata turvasta hännän päähän ongelmitta ja kavioidenkin puhdistamine on yllättävän kevyttä hommaa. Parasta kuitenkin on, jos hoitaja pysähtyy hetkeksi rapsuttelemaan ja paijaamaan tammaa.
Varustaessa Riina saattaa hieman irvistellä satulavyötä kiristäessä, mutta ei kuitenkaan ryhdy sen dramaattisempiin toimenpiteisiin ilmaistakseen tyytymättömyytensä. Suitsiessa saa hieman kutitella ikeniä hammaslomasta, jotta kuolaimet saa suuhun ja kurkottelemaankin saatat joutua, jos tamma ei tajua laskea päätänsä alemmas, että niskahihnan saa vedettyä kunnolla korvien yli.

Ikävä kyllä työmotivaatio ja temperamenttisuus työskennellessä on pääasiassa peritty isältä ja tamma onkin välillä oikea ruutitynnyri, vaikka muuten se onkin oikein mukava tapaus. Osaa se kyllä myös ratsastaessakin olla mukava ja vaivaton, mutta se vaatii melkoisen luottamuksen ratsastajan ja ratsun välille, sekä hellän käden, tasaisen jalan ja hyvän istunnan. Riina menee helposti hämilleen ristiriitaisista avuista, jonka takia se ei sovikaan ihan kelle tahansa.

Esteillä Riinalla virtaa ja vauhtia riittää, välillä turhankin paljon, mutta ratsastajan tulee vain osata lukea hevosta ja toimia sen mukaan millä päällä Hänen korkeutensa sattuu sillä hetkellä olemaan. Tamma kyllä hyppää kaiken mitä eteen laitetaan, mutta eri asia millä tyylillä ja koliseeko puomit.
Aluksi on siis viisainta joko juoksuttaa enimmät vauhdin huumat pois tai ottaa alkuverkoissa todella reippaita laukkapätkiä, sekä tehdä erilaisia hillitseviä harjoituksia alkuverkan aikana, jolloin saadaan neitikin keskittymään johonkin muuhun, kuin eteenpäin höyryämiseen.

Maastossa Riina on yllättävää kyllä rauhallinen ja kuuntelee paljon paremmin, kuin kentällä tai maneesissa. Sen kanssa voi käydä rauhallisen maastosamoilun pitkillä ohjilla käynnissä, mutta myös kunnon vauhtimaastot ja maastoesteetkin onnistuvat ilman erikoisempaa kuumumista tai pelleilyä.

Sukutiedot

i. Isidorus PB fwb, mustanruunikko, 164cm EV-II	ii. Imhotep GER holst, tummanruunikko, 166cm ERJ-I, YLA2	iii. SCORPION KING evm holst, mustanruunikko, 169cm
		iie. NEPHTHYS evm holst, punaruunikko, 165cm
	ie. Luperca hann, ruunikko, 166cm ERJ-I	iei. MERCURY IV evm holst, mustanruunikko, 170cm
		iee.  EGLANTINE evm holst, punaruunikko, 166cm
e. Veronna v. Helmwald trak, punarautias, 167cm KTK-II	ei. Ch Scabier trak, punaruunikko, 165cm KTK-II, ERJ-II, YLA2	eii. Hollister evm trak ,mustanruunikko, 167cm
		eie. Sarab evm trak, ruunikko, 165cm
	ee. Venus K trak, ruunikko, 169cm ERJ-I, KTK-III	eei. Sarkus evm trak, tummanruunikko, 170cm
		eee. Valkmira evm trak, tummanruunikko, 165cm

iii. Scorpion King on ratsu, jonka kanssa ensimmäiset ratsastuskerrat ovat suoraan painajaisista ja sen kanssa saa tehdä oikeasti monen monta kertaa töitä peräkkäin, että ori toimisi edes jotenkin. Kisoissakaan sillä ei ole kisattu kummemmin, koska tulokset ovat olleet melko huonoja juurikin sen takia, että yhteistyö ratsastajan kanssa ei onnistu. Asiaa ei pelasta edes se, että hyppytyyli tällä hevosella on mahtava.

iie. Nephthys oli aikojensa huippulupaus ja siltä odotettiin paljon. Tammaa kiikutettiin ympäriinsä eri hevoskouluttajilla ja loppujen lopuksi hommassa kävi niin, että kahdeksanvuotiskaudelle tullessaan Saksaan oli Nephthys palanut koulutuksien aikana kokonaan loppuun ja kisainto oli hävinnyt sen siliän tien. Tamma siis myytiin yksityishevoseksi, missä se sai viettää seuraratsun elämää ja satunnaisesti se myös sai muutaman varsan.

iei. Mercury VII on arvostettu ja tunnettu ori, joka on nimetty esi-isänsä mukaan. Luonteeltaan ori on arvaamaton, jota moni ihminen pelkäsi ja Mercuryn iso kokokin vain vahvisti pelkoa. Kukapa ei pelkäisiä jättiläistä, josta ei voinut olla ikinä varma, että mitä se seuraavaksi keksii? Jalostuspuolella Mercury ei ollut niin suosittu, mutta esteratsuna se oli taitava ja sitä kautta kerännytkin kuuluisuutta ja arvostusta.

iee. Eglantine on yksi Vermeil Warmbloodsin siitostammoista. Luonteeltaan se on hätäinen ja herkkä, jonka vuoksi se ei sopinutkaan kisahevoseksi, niin kuin oli suunniteltu. Muutamat kisat käytiin tammalla kierätmässä, mutta suoritukset olivat epäonnistuneita ja kisahaaveet haudattiin. Eglantinen kanssa käytiin kuitenkin näyttelyissä ja se on valittu mm. vuoden tammaksi ja useissa kovan tason näyttelyissä parhaaksi hevoseksi. 

Eii. Hollister kilpaili aikanaan Suomea edustaen ympäri maailmaa kansainvälisissä kisoissa menestyen loistavasti haastavillakin kilparadoilla. Siirryttyään eläkkeelle kilpailujen osalta tämä nöyrä, mutta energinen ja temperamenttinen ori jatkoi uraansa vielä erinomaisena siitosorina.
Hyvän rakenteen omaava ori jätti maailmaan yhdeksän erinomaista kilparatsua, jotka eivät isäänsä huonommaksi ole kisaradoilla jääneet.

Eie. Sarab oli erittäin kaunis ja erinomaisella rakenteella varustettu tamma, jota ei kuitenkaan kaikkien hämmästykseksi koskaan kantakirjattu. Parhaimpina kausinaan Sarab kisasi 150 senttimetrin esteradoilla, vaikka oli itse vain 15 senttimetriä esteitä korkeampi ja se pärjäsi erittäin hyvin.
Valitettavasti villihkö tamma menehtyi synnytykseen, kun se oli synnyttämässä neljättä varsaansa, joka myös menehtyi.

Eei. Sarkus oli luonteeltaan herrasmiesmäinen ori, joka nautti saamastaan huomiosta ja turhaan se ei sitä saanutkaan. Ori oli isohko ja tummanruunikko väritys antoi siitä vielä massiivisemman ja maskuliinisemman kuvan, vaikka luonteeltaan se olikin erittäin ihana ja mukava.
Sarkus kisasi esteillä menestyen oikein mukavasti ja sekin toki oli osasyynä orin ansaitsemaan ihailuun, koska sen tyyli esteradoilla oli älyttömän puhdas ja se antoi aina kaikkensa.

Eee. Valkmira oli hieman tuntemattomampi, mutta kuitenkin hyvä estehevonen. Se toimi omistajansa pääasiallisena parempana harrasteratsuna, mutta ratsukko kiersi kuitenkin kisojakin suhteellisen säännöllisesti.
Valkmira oli luonteeltaan herkkä, mutta varma ja tasainen suorittaja kunhan sen kanssa löysi yhteisen sävelen ja ymmärsi ”pientä” tammaa.

o. Varsan nimi / 11.01.2011 / omistajana Nimi
t. Varsan nimi / 11.01.2011 / omistajana Nimi

Kilpailumenestys

Päiväkirja