Actinium - virtuaalihevonen

© Benny De Ruiter (This is a sim-game horse!!)

Ninni on käsitellessä aikamoinen hapannaama ja siksi se yleensäkin hoidetaan kengityspaikalla tai karsinassa kiinnitettynä. Harjatessa Ninni näyttää todella elämäänsä kyllästyneeltä ja siltä, ettei voisi vähempää kiinnostaa. Tamma antaa kyllä harjata itsensä, puhdistaa kaviot ja laittaa suojat oikein hyvin sekä pesukin sujuu lähes ongelmitta. Pestessä ja jalkoja kylmätessä Ninni nostelee aluksi jalkoja ja saattaa huitoa niillä, mutta pienellä tönäisyllä tajuaa neiti pitää koipensa maassa ja homma myös loppuu näin paljon nopeampaa.

Varustaessa näkee Ninnistä sen äkäisemmän puolen. Tamma luimistelee aina nähdessään satulan ja joskus saattaa myös yrittää purra satulaa, mutta koskaan se ei ole ketään purrut. Satulavyö tulee kiristää nätisti reikä kerrallaan, mutta ennen selkään nousua kannattaa aina tarkistaa vyö ja lisäksi myös pyytää jotain painamaan jalustinta toiselta puolelta selkään noustessa. Ninnillä on nimittäin paha tapa imaista itsensä ilmapalloksi, jolloin vyö jää yleensä liian löysäksi ja pahimmassa tapauksessa satula pyörähtää selkään nousussa.

Taluttaessa Ninni on hitaanpuoleinen ja on enemmän sellainen selän takana haahuilija, kuin reippaasti etenevä ”Jee, mennään töihin!” -tyyppinen. Onneksi tamma on kuitenkin pomminvarma monessa mielessä ja sen voi suhteellisen huoletta antaa kulkea siellä, missä hyvältä tuntuu.

Ratsuna Ninni on hitaasti lämpiävä ja vaatii työstämistä melkoisesti alkuun sekä sopivan pippurisen ratsastajan, joka uskaltaa hevosta käskeä ja myös antaa sen mennä reippaasti eteen, kunhan sen saa vain liikkumaan kunnolla aluksi. Istunnalla ja kädellä jarruttava ratsastaja ei ole tammalla oikeanlainen ratsastaja, koska Ninni on oikeasti todella tahmea alkuun ja luistaa varmasti töistään, jos sille siihen annetaan mahdollisuus.
Esteillä Ninni on tasaisen varma suorittaja, joka hyppää mitä eteen laitetaan ja hyvällä tekniikalla. Esteillä tamma myös syttyy aivan eri tavalla, kuin sileällä. Toki esteilläkin joutuu aluksi herättelemään alkulämmittelyissä sitä, kuten sileälläkin, mutta hyppäämisen makuun päästessä kimo on oikein mukava ja helppo ratsastaa.
Maastossa Ninni on täydellinen. Yksinkertaisesti, täydellinen! Sen kanssa voi lähteä niin yksin, kuin porukallakin ja etenemisvauhdilla ei ole sen suurempaa väliä. Yleensä, jos porukalla lähdetään maastoon, kimo on vetohevosena sen luotettavuuden vuoksi. Ninnin kanssa on kohdattu yhtä sun toista metsässä ja aina ollaan ehjänä ja rauhallisesti päästy takaisin.

Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Americium kwpn, mustankimo, 170cm	ii. Californium kwpn, mustankimo, 168cm	iii. Copernicium
		iie. Candymaker
	ie. Wartime Codex kwpn, punarautias, 169cm	iei. Wartime Decoder
		iee. Breakaway
e. Misshapen kwpn, mustanruunikko, 160cm	ei. Bad Examiner kwpn, tummanruunikko, 166cm	eii. Bad Taste
		eie. Spirit Examiner
	ee. Fortuneteller kwpn, ruunikko, 161cm	eei. Lucky Charm
		eee. Healing Hymn
ori Jälkeläisvarsan Nimi (s. 00.00.2017), isä/emä Vanhempihepan Nimi, omistaa Jaska Jokunen ori Jälkeläisvarsan Nimi (s. 00.00.2017), isä/emä Vanhempihepan Nimi, omistaa Jaska Jokunen

Kilpailukalenteri

Päiväkirja

Kontrolli, onko meillä sitä? (valmennus, kirj. Om. - 586 sanaa)

Olin sopinut tutun valmentajan kanssa, että hän tulisi tänään tallille ja valmentaisi minua useamman hevosen kanssa. Onneksi olin myös saanut ystäväni Liinan avuksi, joten hän laittaisi minulle hevoset valmiiksi ja lämmittelisikin ne, jotta päästäisiin jokaisen hevosen kanssa reippaasti töihin.

Ensimmäisenä vuorossa oli Ninni, jonka kuitenkin hoidin ja lämppäsin itse ennen Sarin ja ystäväni saapumista tallille. Hain Ninnin tarhasta ja haahuiltiin hitaasti kohti tallia hiljalleen satelevan lumen keskellä. Alkoi meidänkin perukoilla näyttämään jo enemmän talvelta ja valkea joulu alkoi olla totta. Rakastin lumisadetta ihan jo sen tuodessa aivan oman tunnelmansa, mutta myös sen takia, että pimeyden keskellä lumi toi lisää valoisuutta ja illalla ei enää ollut niin synkkää ja ankeaa.

Tallissa laitoin Ninnin hoitopaikalle kiinni, otin siltä loimen pois ripustaen sen läheiseen koukkuun ja lähdin noutamaan sen varusteita satulahuoneesta. Vilkaisin satulahuoneessa ympärilleni ja totesin, että ensi viikolla pitäisi siivota. Tavarat olivat kyllä omilla paikoillaan pääosin, mutta lattian voisi pestä ja oli jotain pieniä yksittäisiä tavaroitakin siellä täällä. Pesuunkin näytti olevan menossa ihan kiitettävä määrä tavaraa kurakelien myötä.
Palasin hoitopaikalle ja aloin harjaamaan Ninniä reippaasti huomattuani kellon olevan jo puoli 12 ja Sari oli meinannut saapua 12.15.  

Ninnin harjaamisessa ei kauaa mennyt ja laitoin sille reippaasti varusteet päälle, jonka jälkeen talutin tamman maneesin. Kävelimme ensin noin kymmenen minuuttia maasta käsin ja samalla tein pienen radan toisen pitkän sivun uran sisäpuolelle, jonka Sari oli käskenyt valmistelemaan. Tänään kyseessä oli aika simppeli harjoitus, jossa alussa ja lopussa oli kaksi pystyä 3,2 metrin välillä, eli ilman laukka-askelta välissä. Näiden väliin tuli vielä yksi okseri 6,5 metrin päähän alku- ja loppuosasta, eli yksi laukka-askel saataisiin väliin.

”Noniin, tänään treenataankin sitten tekniikkaa ja voimaa!” Sari huikkasi saapuessaan maneesiin, kun olimme Ninnin kanssa alkulämmittelyjen loppusuoralla ja tammakin alkoi tuntua jo oikein kivalta ratsastaa. Hän nosti ensimmäisen ja viimeisen pystyn alkuun 40 senttimetrin korkeuteen, toisen ja neljännen pystyn 60 senttimetrin korkeuteen ja okserin 70 senttimetriin.
”Alkakaapa sitten tulla”, huikkasi Sari ja nostin tammalla laukan toiselta pitkältä sivulta. Ninni lähti reippaasi laukkaan ja tuntui piristyvän vielä hieman lisää. Suuntasimme ensimmäiselle esteelle ja tamma teki aivan hervottoman loikan yli ensimmäisen esteen, jolloin tultiin aivan liian lähelle seuraavaa, joka sitten putosikin alas.
”Pidätä sitä! Malta!” Sari huikkasi maneesin keskeltä ja yritin parhaani mukaan saada yhtäkkiä innostunutta tammaa rauhoittumaan. Selvisimme okserista jotenkuten ja toinen sarja meni myös vähän sinne päin.
”Jahas, ajattelitte sitten hypätä pituutta?” Sari naurahti kysyen ja käski tulla uudestaan. Tällä kertaa istuin syvälle satulaan ja jouduin tosissani pidättelemään hevosta, ettei se jälleen ryntäisi suin päin tehtävälle. Selvittiin ensimmäisestä osiosta hyvin, okserin jälkeen tosin Ninni hermostui taas pidättelyyn ja ryntäsi kolmannelle osiolle aika vauhdilla, mutta tällä kertaa kuitenkin kaikki puomit pysyi ylhäällä.
”Uudestaan, rauhallisemmin!!” Sari käski ja huomasin ärsyyntyväni. Ninni oli löytänyt jostain aivan perhanasti virtaa, vaikka yleensä se oli niin helppo ja kiva hypätä, mutta tänään oli ilmeisesti kiristynyt pakkanen tuonut virtapiikin.

Sari pudotti sarjoista toiset esteet pois ja lisäsi pituutta, jolloin voitiin ottaa vähän reippaammin, mutta silti pystyjen ja okserin väliin pitäisi se yksi ainoa laukka-askel saada. Pikkuhiljaa Ninni alkoi tuntua paremmalta ja malttoikin paremmin odottaa, eikä lähtenyt liian kaukaa esteille. Otettiin muutama toisto tällä hieman helpotetulla versiolla, jonka jälkeen Sari lisäsi vielä aiemmin pois lasketut esteet takaisin ja saatiin alkuperäiselle tehtävällä muutama hyvä toisto. Näiden jälkeen oli Ninni ja minä molemmat hiestä märkiä, mutta onneksi Liina saapui maneesiin mukanaan seuraava hevonen, jonka hän oli jo käynyt lämmittelemässä kentällä, joten annoin Ninnin Liinalle ja otin itselleni seuraavan hevosen alle. Tästä tulisi pitkä päivä ja ylihuominen pelottaa lihaskipujen puolesta. En pitkään aikaan ole näin rankasti treenannut hevosten kanssa, mutta seuraava kisakausi häämöttää ja minun paluuni kisakentille…