Hemgård
© Benny De Ruiter (This is a sim-game horse!!)
Kantakirjatilaisuus 00.00.2022ei vielä tulosta |
ERJ Laatuarvostelu 00.00.2022ei vielä tulosta |
Estevarsojen laatuarvostelu 00.00.2022ei vielä tulosta |
Ninni on käsitellessä aikamoinen hapannaama ja siksi se yleensäkin hoidetaan kengityspaikalla tai karsinassa kiinnitettynä. Harjatessa Ninni näyttää todella elämäänsä kyllästyneeltä ja siltä, ettei voisi vähempää kiinnostaa. Tamma antaa kyllä harjata itsensä, puhdistaa kaviot ja laittaa suojat oikein hyvin sekä pesukin sujuu lähes ongelmitta. Pestessä ja jalkoja kylmätessä Ninni nostelee aluksi jalkoja ja saattaa huitoa niillä, mutta pienellä tönäisyllä tajuaa neiti pitää koipensa maassa ja homma myös loppuu näin paljon nopeampaa.
Varustaessa näkee Ninnistä sen äkäisemmän puolen. Tamma luimistelee aina nähdessään satulan ja joskus saattaa myös yrittää purra satulaa, mutta koskaan se ei ole ketään purrut. Satulavyö tulee kiristää nätisti reikä kerrallaan, mutta ennen selkään nousua kannattaa aina tarkistaa vyö ja lisäksi myös pyytää jotain painamaan jalustinta toiselta puolelta selkään noustessa. Ninnillä on nimittäin paha tapa imaista itsensä ilmapalloksi, jolloin vyö jää yleensä liian löysäksi ja pahimmassa tapauksessa satula pyörähtää selkään nousussa.
Taluttaessa Ninni on hitaanpuoleinen ja on enemmän sellainen selän takana haahuilija, kuin reippaasti etenevä ”Jee, mennään töihin!” -tyyppinen. Onneksi tamma on kuitenkin pomminvarma monessa mielessä ja sen voi suhteellisen huoletta antaa kulkea siellä, missä hyvältä tuntuu.
Ratsuna Ninni on hitaasti lämpiävä ja vaatii työstämistä melkoisesti
alkuun sekä sopivan pippurisen ratsastajan, joka uskaltaa hevosta käskeä
ja myös antaa sen mennä reippaasti eteen, kunhan sen saa vain liikkumaan
kunnolla aluksi. Istunnalla ja kädellä jarruttava ratsastaja ei ole
tammalla oikeanlainen ratsastaja, koska Ninni on oikeasti todella tahmea
alkuun ja luistaa varmasti töistään, jos sille siihen annetaan
mahdollisuus.
Esteillä Ninni on tasaisen varma
suorittaja, joka hyppää mitä eteen laitetaan ja hyvällä tekniikalla.
Esteillä tamma myös syttyy aivan eri tavalla, kuin sileällä. Toki
esteilläkin joutuu aluksi herättelemään alkulämmittelyissä sitä, kuten
sileälläkin, mutta hyppäämisen makuun päästessä kimo on oikein mukava ja
helppo ratsastaa.
Maastossa Ninni on täydellinen.
Yksinkertaisesti, täydellinen! Sen kanssa voi lähteä niin yksin, kuin
porukallakin ja etenemisvauhdilla ei ole sen suurempaa väliä. Yleensä,
jos porukalla lähdetään maastoon, kimo on vetohevosena sen
luotettavuuden vuoksi. Ninnin kanssa on kohdattu yhtä sun toista
metsässä ja aina ollaan ehjänä ja rauhallisesti päästy takaisin.
i. Americium kwpn, mustankimo, 170cm |
ii. Californium kwpn, mustankimo, 168cm | iii. Copernicium |
iie. Candymaker | ||
ie. Wartime Codex kwpn, punarautias, 169cm | iei. Wartime Decoder | |
iee. Breakaway | ||
e. Misshapen kwpn, mustanruunikko, 160cm |
ei. Bad Examiner kwpn, tummanruunikko, 166cm | eii. Bad Taste |
eie. Spirit Examiner | ||
ee. Fortuneteller kwpn, ruunikko, 161cm | eei. Lucky Charm | |
eee. Healing Hymn | ||
ori Jälkeläisvarsan Nimi (s. 00.00.2017), isä/emä Vanhempihepan Nimi, omistaa Jaska Jokunen ori Jälkeläisvarsan Nimi (s. 00.00.2017), isä/emä Vanhempihepan Nimi, omistaa Jaska Jokunen |
Olin sopinut tutun valmentajan kanssa, että hän tulisi tänään tallille ja valmentaisi minua useamman hevosen kanssa. Onneksi olin myös saanut ystäväni Liinan avuksi, joten hän laittaisi minulle hevoset valmiiksi ja lämmittelisikin ne, jotta päästäisiin jokaisen hevosen kanssa reippaasti töihin.
Ensimmäisenä vuorossa oli Ninni, jonka kuitenkin hoidin ja lämppäsin itse ennen Sarin ja ystäväni saapumista tallille. Hain Ninnin tarhasta ja haahuiltiin hitaasti kohti tallia hiljalleen satelevan lumen keskellä. Alkoi meidänkin perukoilla näyttämään jo enemmän talvelta ja valkea joulu alkoi olla totta. Rakastin lumisadetta ihan jo sen tuodessa aivan oman tunnelmansa, mutta myös sen takia, että pimeyden keskellä lumi toi lisää valoisuutta ja illalla ei enää ollut niin synkkää ja ankeaa.
Tallissa
laitoin
Ninnin hoitopaikalle kiinni, otin siltä loimen pois ripustaen sen
läheiseen
koukkuun ja lähdin noutamaan sen varusteita satulahuoneesta.
Vilkaisin
satulahuoneessa ympärilleni ja totesin, että ensi viikolla pitäisi
siivota. Tavarat
olivat kyllä omilla paikoillaan pääosin, mutta lattian voisi pestä
ja oli
jotain pieniä yksittäisiä tavaroitakin siellä täällä. Pesuunkin
näytti olevan
menossa ihan kiitettävä määrä tavaraa kurakelien myötä.
Palasin hoitopaikalle ja aloin harjaamaan Ninniä reippaasti
huomattuani kellon
olevan jo puoli 12 ja Sari oli meinannut saapua 12.15.
Ninnin harjaamisessa ei kauaa mennyt ja laitoin sille reippaasti varusteet päälle, jonka jälkeen talutin tamman maneesin. Kävelimme ensin noin kymmenen minuuttia maasta käsin ja samalla tein pienen radan toisen pitkän sivun uran sisäpuolelle, jonka Sari oli käskenyt valmistelemaan. Tänään kyseessä oli aika simppeli harjoitus, jossa alussa ja lopussa oli kaksi pystyä 3,2 metrin välillä, eli ilman laukka-askelta välissä. Näiden väliin tuli vielä yksi okseri 6,5 metrin päähän alku- ja loppuosasta, eli yksi laukka-askel saataisiin väliin.
”Noniin,
tänään treenataankin
sitten tekniikkaa ja voimaa!” Sari huikkasi saapuessaan maneesiin,
kun olimme Ninnin
kanssa alkulämmittelyjen loppusuoralla ja tammakin alkoi tuntua jo
oikein
kivalta ratsastaa. Hän nosti ensimmäisen ja viimeisen pystyn alkuun
40
senttimetrin korkeuteen, toisen ja neljännen pystyn 60 senttimetrin
korkeuteen
ja okserin 70 senttimetriin.
”Alkakaapa sitten tulla”, huikkasi Sari ja nostin tammalla laukan
toiselta
pitkältä sivulta. Ninni lähti reippaasi laukkaan ja tuntui
piristyvän vielä
hieman lisää. Suuntasimme ensimmäiselle esteelle ja tamma teki aivan
hervottoman loikan yli ensimmäisen esteen, jolloin tultiin aivan
liian lähelle
seuraavaa, joka sitten putosikin alas.
”Pidätä sitä! Malta!” Sari huikkasi maneesin keskeltä ja yritin
parhaani mukaan
saada yhtäkkiä innostunutta tammaa rauhoittumaan. Selvisimme
okserista jotenkuten
ja toinen sarja meni myös vähän sinne päin.
”Jahas, ajattelitte sitten hypätä pituutta?” Sari naurahti kysyen ja
käski
tulla uudestaan. Tällä kertaa istuin syvälle satulaan ja jouduin
tosissani pidättelemään
hevosta, ettei se jälleen ryntäisi suin päin tehtävälle. Selvittiin
ensimmäisestä
osiosta hyvin, okserin jälkeen tosin Ninni hermostui taas
pidättelyyn ja ryntäsi
kolmannelle osiolle aika vauhdilla, mutta tällä kertaa kuitenkin
kaikki puomit
pysyi ylhäällä.
”Uudestaan, rauhallisemmin!!” Sari käski ja huomasin ärsyyntyväni.
Ninni oli
löytänyt jostain aivan perhanasti virtaa, vaikka yleensä se oli niin
helppo ja
kiva hypätä, mutta tänään oli ilmeisesti kiristynyt pakkanen tuonut
virtapiikin.
Ulkoasu © Cery 2018 - Taustakuva © Subtlepattern