Hemgård
© Benny De Ruiter (This is a sim-game horse!!)
Kantakirjatilaisuus 31.12.2022KTK-III (17 + 17 + 16 + 17 = 67) |
ERJ Laatuarvostelu 00.00.2022ei vielä tulosta |
Estevarsojen laatuarvostelu 31.09.2023EV-I (8 + 10 + 3 + 3 + 4 + 8 = 36) |
Ninni on käsitellessä aikamoinen hapannaama ja siksi se yleensäkin hoidetaan kengityspaikalla tai karsinassa kiinnitettynä. Harjatessa Ninni näyttää todella elämäänsä kyllästyneeltä ja siltä, ettei voisi vähempää kiinnostaa. Tamma antaa kyllä harjata itsensä, puhdistaa kaviot ja laittaa suojat oikein hyvin sekä pesukin sujuu lähes ongelmitta. Pestessä ja jalkoja kylmätessä Ninni nostelee aluksi jalkoja ja saattaa huitoa niillä, mutta pienellä tönäisyllä tajuaa neiti pitää koipensa maassa ja homma myös loppuu näin paljon nopeampaa.
Varustaessa näkee Ninnistä sen äkäisemmän puolen. Tamma luimistelee aina nähdessään satulan ja joskus saattaa myös yrittää purra satulaa, mutta koskaan se ei ole ketään purrut. Satulavyö tulee kiristää nätisti reikä kerrallaan, mutta ennen selkään nousua kannattaa aina tarkistaa vyö ja lisäksi myös pyytää jotain painamaan jalustinta toiselta puolelta selkään noustessa. Ninnillä on nimittäin paha tapa imaista itsensä ilmapalloksi, jolloin vyö jää yleensä liian löysäksi ja pahimmassa tapauksessa satula pyörähtää selkään nousussa.
Taluttaessa Ninni on hitaanpuoleinen ja on enemmän sellainen selän takana haahuilija, kuin reippaasti etenevä ”Jee, mennään töihin!” -tyyppinen. Onneksi tamma on kuitenkin pomminvarma monessa mielessä ja sen voi suhteellisen huoletta antaa kulkea siellä, missä hyvältä tuntuu.
Ratsuna Ninni on hitaasti lämpiävä ja vaatii työstämistä melkoisesti
alkuun sekä sopivan pippurisen ratsastajan, joka uskaltaa hevosta käskeä
ja myös antaa sen mennä reippaasti eteen, kunhan sen saa vain liikkumaan
kunnolla aluksi. Istunnalla ja kädellä jarruttava ratsastaja ei ole
tammalla oikeanlainen ratsastaja, koska Ninni on oikeasti todella tahmea
alkuun ja luistaa varmasti töistään, jos sille siihen annetaan
mahdollisuus.
Esteillä Ninni on tasaisen varma
suorittaja, joka hyppää mitä eteen laitetaan ja hyvällä tekniikalla.
Esteillä tamma myös syttyy aivan eri tavalla, kuin sileällä. Toki
esteilläkin joutuu aluksi herättelemään alkulämmittelyissä sitä, kuten
sileälläkin, mutta hyppäämisen makuun päästessä kimo on oikein mukava ja
helppo ratsastaa.
Maastossa Ninni on täydellinen.
Yksinkertaisesti, täydellinen! Sen kanssa voi lähteä niin yksin, kuin
porukallakin ja etenemisvauhdilla ei ole sen suurempaa väliä. Yleensä,
jos porukalla lähdetään maastoon, kimo on vetohevosena sen
luotettavuuden vuoksi. Ninnin kanssa on kohdattu yhtä sun toista
metsässä ja aina ollaan ehjänä ja rauhallisesti päästy takaisin.
i. Americium kwpn, mustankimo, 170cm |
ii. Californium kwpn, mustankimo, 168cm | iii. Copernicium |
iie. Candymaker | ||
ie. Wartime Codex kwpn, punarautias, 169cm | iei. Wartime Decoder | |
iee. Breakaway | ||
e. Misshapen kwpn, mustanruunikko, 160cm |
ei. Bad Examiner kwpn, tummanruunikko, 166cm | eii. Bad Taste |
eie. Spirit Examiner | ||
ee. Fortuneteller kwpn, ruunikko, 161cm | eei. Lucky Charm | |
eee. Healing Hymn | ||
Americum
on erittäin taitava ja menestynyt estehevonen. Sen
laukka on miellyttävä ja vauhtiakaan sillä ei esteradalla puutu.
Jo alusta lähtien oli Americumin kasvattajalle selvää, että nyt on
kultakimpale käsissä, kun mustankimo varsa syntyi. Luonteeltaan Americum on lempeä ja herttainen luonne oriksi, jota on käytetty myös erilaisissa tapahtumissa ilostuttamassa ihmisiä. Varsoja orilla on useita, jotka ovat jokainen pärjänneet hyvin tasollaan. Varsoillensa Americum on periyttänyt nopeutta ja ketteryyttään sekä erinomaista rakennetta. Californiumin suvusta löytyy niin este-, kuin kouluhevosiakin. Varsasta lähtien orilla on ollut tietynlainen kiinnostus ja into esteitä kohtaan, joten sen kasvattaja päätti kouluttaa siitä esteratsun, kun sen aika tuli. Cali oli nopea oppimaan nuorena ja se sai paljon huomiota alkaessaan näyttäytymään esteradoilla. Päättäväinen ja älykäs ori on jättänyt jälkeensä 12 varsaa, jotka ovat perineet isältänsä loistavan työmoraalin, erinomaiset hyppytaidot sekä korrektin rakenteen. Wartime Codex on päättäväinen ja peloton tamma, jonka kanssa ei ole ikinä tarvinnut miettiä, että selvitäänkö sen kanssa jostakin! Käsitellessä se on erittäin kiltti ja huomionhaluinen, jonka kanssa on miellyttävä työskennellä myös maasta käsin. Varsoja tammalla on kaksi. Molemmat ovat perineet emänsä lempeän luonteen sekä karismaattisuuden niin kilpailukentillä, kuin niiden ulkopuolellakin. Varsat ovat myös menestyneet oikein mukavasti esteradoilla omien ihmistensä kanssa. Misshapen on varovainen ja harkitseva tamma, joka tarvitsee aikaa ja ymmärrystä. Luonteeltaan se on noin muuten kuitenkin kiltti ja lempeä tamma, joka yrittää aina parhaansa, vaikka joku asia jännittäisi. Vaikka Misshapen ei ole mikään kisaratojen tähti, on se kuitenkin pärjännyt ihan kivasti pienemmissä kisoissa, joissa ei ehkä ne kirkkaimmat tähdet ole kisaamassa olleet. Varsoja tammalla on kaksi, jotka ovat perineet emältään hienon rakenteen ja luonteen lempeyden. Bad Examiner oli älykäs ja nopea ori. Sen kestävyys oli erinomainen, mutta se oli myös erittäin tarkka rutiineista, joten kisoihinkin valmistautuminen oli yhdenlainen operaatio. Ori kuitenkin kohtasi loppunsa liian nopeasti vain kuusivuotiaana. Kisoissa yksi esteistä kaatui kovan tuulen vuoksi kesken hypyn, jonka vuoksi Bad Examiner kaatui murtaen jalkansa ja jouduttiin lopettamaan kyseisen tapahtuman vuoksi. Jälkeläisiä orille ehti syntyä tasan yksi, josta tuli melkein kuin isänsä kopio ilman turhaa tarkkuutta rutiinien suhteen. Fortuneteller herkkä ja reaktiivinen tamma, joka on tarkka ratsastajastaan. Sen työskentelymotivaatio on kuitenkin erittäin suuri ja se lähtee mielellään töihin, kunhan selässä on osaava ja hellä ratsastaja. Elena Fischer huomasi varsan olevan oikein pätevä kouluhevonen, kun näki sen ensimmäisiä kertoja liikkumassa kunnolla laitumella. Tänäkin päivänä tamman elegantit liikkeet lumoavat kenet tahansa. Varsoja tammalla on kolme, jotka ovat perineet emältään elegantit liikkeet sekä korrektin rakenteen. ori Jälkeläisvarsan Nimi (s. 00.00.2017), isä/emä Vanhempihepan Nimi, omistaa Jaska Jokunen ori Jälkeläisvarsan Nimi (s. 00.00.2017), isä/emä Vanhempihepan Nimi, omistaa Jaska Jokunen |
12.04.2023 - Mistyvale - 110cm - 3/25 13.04.2023 - Mistyvale - 110cm - 2/25 18.04.2023 - Mistyvale - 110cm - 5/25 18.04.2023 - Mistyvale - 110cm - 4/25 01.06.2023 - Aarniometsä - 120cm - 3/16 01.06.2023 - Hiivurin Suomenhevoset - 120cm - 2/18 02.06.2023 - Hiivurin Suomenhevoset - 120cm - 3/18 02.06.2023 - Aarniometsä - 120cm - 2/16 03.06.2023 - Hiivurin Suomenhevoset - 120cm - 1/18 04.06.2023 - Aarniometsä - 120cm - 4/16 04.06.2023 - Hiivurin Suomenhevoset - 120cm - 2/18 06.06.2023 - Hiivurin Suomenhevoset - 120cm - 2/18 07.06.2023 - Hiivurin Suomenhevoset - 120cm - 1/18 08.06.2023 - Hiivurin Suomenhevoset - 120cm - 1/18 08.06.2023 - Hiivurin Suomenhevoset - 120cm - 2/18 10.06.2023 - Hiivurin Suomenhevoset - 120cm - 4/18 11.06.2023 - Hiivurin Suomenhevoset - 120cm - 2/18 12.06.2023 - Hiivurin Suomenhevoset - 120cm - 2/18 13.06.2023 - Hiivurin Suomenhevoset - 120cm - 3/18 15.06.2023 - Hiivurin Suomenhevoset - 120cm - 2/18 |
17.06.2023 - Hiivurin Suomenhevoset -
120cm - 1/18 18.06.2023 - Hiivurin Suomenhevoset - 120cm - 3/18 03.07.2023 - Hiivurin Suomenhevoset - 110cm - 3/30 08.07.2023 - Hiivurin Suomenhevoset - 110cm - 3/30 09.07.2023 - Hiivurin Suomenhevoset - 110cm - 4/30 14.07.2023 - Hiivurin Suomenhevoset - 110cm - 5/30 17.07.2023 - Hiivurin Suomenhevoset - 110cm - 4/30 18.07.2023 - Hiivurin Suomenhevoset - 110cm - 3/30 23.07.2023 - Hiivurin Suomenhevoset - 110cm - 5/30 |
Tänään päätin, ettei jakseta Ninnin kanssa tehdä mitään isompaa, kun itsekin olen vielä hieman toipilaana flunssan jäljiltä. Hain tamman tarhasta ja vein sen hoitopaikalle, johon olin valmiiksi kantanut jo harjakassin sekä varusteet.
Harjasin tammaa verkaisin ottein samalla jutellen Eelin kanssa, joka
oli tullut hoitamaan oman hoitohevosensa Pusun.
”Meinasitko mitä tehdä tänää Ninnin kans?” Eeli kysyi, johoin kerroin
suunnitelmistani lähteä suhteellisen rauhalliselle maastoreissulle.
Poika kysyi saisiko lähteä Pusulla mukaan, kun ei ole vielä ehtinyt
isommin tutustua tallimme maastoihin, kun ei ole ketään saanut
kaveriksi.
”Totta kai sä voit lähtee. Alahan laittaa Pusua valmiiksi, niin ehittä
mukkaan!” myönnyin ja jatkoin Ninnin harjaamista katsoen, kun pellavapää
paineli kohti tarhoja hakemaan hevosta.
Annoin Ninnille sokeripalan taskustani, kun olin saanut sen hoidettua
ja oli varustamisen vuoro. Jostain syystä olin opettanut tammalle tämän
tavan ja sitä sokeripalaa se aina odotti harjauksen ja varustamisen
välissä. Jos se ei sitä saanut, niin saattoipa se kuopaista etujalalla
merkiksi, että mikäs homma se tämä on?!
Nostin tammalle ensimmäisenä satulan selkään, koska se oli hoitopaikalla
molemmin puolin kiinni ja tykkäsin pitää hevosen viimeiseen asti kiinni,
vaikka eipä Ninni mihinkään lähtisi. Kiristin vyön, jonka jälkeen
nappasin käteeni suitset ja sujautin ne tammalle päähän.
”Oottako te valamiita?” huikkasin Eelille, joka oli Pusun karsinassa
laittamassa oria kuntoon.
”Joo! Ihan just, laitan vielä itelle kypärän päähän ja hanskat kätteen”,
poika vastasi ja talutin Ninnin ulos hoitopaikalta.
”Muista ottaa huomioliivi tuosta oven pielestä päälles”, sanoin ja
lähdin Ninnin kanssa jo ulos selkäännousurampin luo.
Kipusin tamman selkään ja odottelin, että Eeli pääsi myös hevosensa
selkään ja lähdimme suuntaamaan kohti metsäpolkuja.
Hevoset astelivat tyytyväisenä eteenpäin kapeaa polkua peräkkäin ja
juttelimme seuralaiseni kanssa niitä näitä. Poika oli juuri siirtynyt
lukion ensimmäiselle luokalle ja kertoi jännittävänsä jo vanhojen
tansseja.
”Ai miksi?” kysyin ja ohjasin Ninnin suuren kiven ohi.
”No kun en mä tunne sieltä ketään, niin entä jos mä en löydäkään paria?”
poika kertoi huolestaan ja hymähdin. Pienet ne ongelmat noilla nuorilla
vielä on.
”No mut justhan sulla koulu alko ja on sulla vielä aikaa. Elähä
hättäile”, sanoin pojalle lempeästi ja ehdotin ravipätkää, kun polku
leveni hieman.
Ravasimme hiljaisuuden vallitessa jonkun aikaa, kunnes muistin, että
lähellä olisi oikein sopiva ylämäki, jossa voitaisiin käydä
laukkaamassa.
”Käykö vähän vauhikkaampi meno?” kysyin pojalta, jonka myöntävän
vastauksen jälkeen ohjasin Ninnin oikealle reitille.
Ylämäen luona ohjeistin vielä Eeliä miten mennään ja kun kaikki oli
selvää, nostin kimolla tammalla laukan. Ninni laukkasi korvat hörössä
ylämäkeä ylös ja siitä tunsin, kuinka se nautti. Ylhäälle päästyämme
hidastimme hevoset ravin kautta käyntiin ja käveltiin mäki alas.
Toistettiin mäkitreeni vielä pari kertaa, jonka jälkeen totesin, että
eiköhän tämä riitä, kun iltakin alkaa pimenemään.
Ravasimme pienen pätkän hiekkasuoralla ennen, kuin hidastin tamman
käyntiin ja ohjasin sen pienelle kinttupolulle, josta pääsisi nopeampaa
kotiin, kuin mistä oltiin alun perin tultu alueelle. Eeli seurasi
perässä Pusun kanssa ja tallilla poika hymyili, kuin Naantalin aurinko.
”Kiitos ihan tosi paljon, kun otit mut mukaan!” Eeli kiitteli ja riensi
hoitamaan Pusun yöpuulle.
Hoidin itse Ninnin pikaisesti, jotta sekin pääsisi mahdollisimman
nopeasti syömään ja rauhoittumaan yötä varten. Tamman karsinaan viennin
jälkeen putsasin vielä varusteet ja kannoin harjakassin paikalleen.
”Hei, teeksä tänään iltatallin? Voinko mä auttaa?” Eeli kysyi ja
myönnyin pojan pyyntöön. Ohjeistin poikaa mitä tehdä ja yhdessä teimme
vielä iltatallin loppuun asti, jonka jälkeen huikkasin pojalle heipat,
kun tämä hyppäsi tallin pihassa pyöränsä selkään ja lähti polkemaan
kotiinsa.
Ulkoasu © Cery 2018 - Taustakuva © Subtlepattern