Mortdecai - virtuaalihevonen

KTK-III, HANN-II, YLA2

© Benny De Ruiter (THIS IS A SIM-GAME HORSE!!)

Törmäsin Morttiin sattumalta erään foorumin kautta. Se oli myynnissä tuontihevosena ja ensimmäisenä kiinnitin huomion sen nimeen. Televisiossa ja muualla oli pyörinyt ties kuinka paljon Johnny Deppin Mortdecai-elokuvan mainoksia ja no, koska Johnny Depp on heikko kohtani ja salainen julkkisihastukseni (tai no, eipä se nyt enää sitten olekaan niin salainen...), niin oli pakko tarjota orille kotia. En edes koko hevosta käynyt katsomassa, mutta ostohetkellä ori oli sen ikäinen, joten uskoin että siitä saadaan vielä leivottua oikeinkin kiva ja pätevä hevonen.

Mortti on aivan mahtava tapaus, vaikkakin haastavanakin tunnettu. Ori vaatii ratsastajaltaan paljon, mutta vaivannäkö palkitaan joka tilanteessa. Mortti on varustettu räiskyvällä luonteella ja suurella persoonalla, joten tylsäksi ei aika ainakaan tämän hevosen kanssa käy.
Hoitaessa Mortti saattaa esitellä jos jonkinlaisia temppuja ja kokeillakin uusia käsittelijöitä irvistelemällä ja käyttäytymällä muutenkin vähän huononlaisesti, mutta oikeasti tämä kaveri on mukava tapaus, jonka kanssa puuhaa mielellään. Sen kanssa täytyy vain olla varmat otteet ja osoittaa sille, että tuollainen käytös ei ole sallittua. Toki jos hirvittää aluksi mennä karsinaan, niin hoida hoitopaikalla, missä Morttikin käyttäytyy hieman nätimmin.
Suitsiminen sujuu ongelmitta, mutta siirryppä kiristämään satulavyötä! Siinä vaiheessa alkaa etukavio iskemään kipinää ja hampaat kolisemaan. Ei se toki ihmistä pure, mutta uhittelee aikansa kuluksi.

Työmotivaatio Mortilla on kyllä kohdillaan, mutta muistuttaa lähinnä rautakankea ainakin aluksi. Sen kanssa saa tehdä paljon töitä, että siitä tulee joustava ja miellyttävä ratsastaa. Itse selkävikaisena en pysty edes istumaan herran ravissa, jos se on jostain syystä unohtanut takajalat talliin. Mortin ollessa pitkä kuin nälkävuosi ja takajalkojen ollessa ties missä, ravikin on erittäin epämiellyttävää ja pompottavaa. Mutta kuten jo aiemminkin sanottu, vaivannäkö palkitaan ja Mortista tulee oikea liitokavio, jonka kyydissä on mukava ja helppo istua, vaikka askeleet isot ovatkin. Laukka orilla pyörii ongelmitta ja joskus vähän turhankin hyvin, varsinkin esteradalla.
Maastossa Mortti on leppoinen ja mukava kaveri, jonka kanssa uskaltaa arempikin ratsastaja maastoon lähteä samoilemaan. Maastossa ori tuntuu myös olevan paljon helpompi saada toimimaan kunnolla ja rentoutumaan, jolloin muoto ja peräänantokin tulee kuin itsestään.
Kisoissa taas Mortti osaa olla melkoinen hermokimppu, jolloin ratsastajan pitää osata rauhoitella ratsuaan sopivasti ja saada sille suoritusmoodi päälle, jolloin ori antaa itsestään kaikkensa. Tämä toki vaatiikin melko paljon töitä, mutta pätevä kisapelikin Mortti on.

Sukutaulu ja jälkeläiset

Kilpailukalenteri Sijat 44/40

Päiväkirja

Vieraileva tähti Maastossa! (Pk-merkintä, Kirj. Sarianna (om.) - 554 sanaa)

Jaanan kanssa olimme sopineet, että menisin hänen luokseen viikonlopuksi, koska emme olleet nähneet pitkään aikaan ja halusin erittäin paljon nähdä tallille saapuneet varsat! Jaana oli myös päättänyt, että kävisimme vauhtimaastossa ja kertoi valikoineensa minulle jonkun tallin oreista hevoseksi. Vähän minua epäilytti, en ikinä ollut oreja edes käsitellyt, mutta nainen lupasi, että Mortti olisi äärimmäisen kiltti ja helppo tapaus. Katsotaan…

Tallilla Jaana näytti mistä Mortin löytää ja käski ihan itse hakea hevosen tarhasta, vaikka epäröin ensin. Vieraat hevoset jännittivät minua yleensä, mutta kun kävelin lähemmäs ja näin portilla korvat hörössä odottavan ruunikon orin, päätin, että kyllä me tästä selvitään ja selvittiinhän me! Mortti käveli hurjan kiltisti vierelläni talliin ja vein sen hoitopaikalle, johon Jaana oli hakenut valmiiksi jo hevosen tavarat.

Koska Jaana ilmoitti, että hänellä kestäisi hevosensa kanssa hieman pitempään, aloitin Mortin hoitamisen siitä, että kävin sen tarkasti läpi ja rapsuttelin hyvän tovin sitä sään vierestä, joka selkeästi oli hevosen mieleen. Harjasin Mortin pitkin ja voimakkain ottein ja ilmeisesti sekin tuntui hyvältä, kun ori näytti ojentelevan kaulaansa ja nostelevan ylähuultaan. Hymähdin hieman ja taputin hevosta. Kilttihän tämä ainakin nyt on!

Varustaminenkin sujui orin kanssa oikein näppärästi, joten ei kun itselle vielä kypärä päähän ja hanskat käteen ja hevonen ulos Jaanan ja Rockyn perässä. Jaana käski minun ensin nousta selkään, että saisin rauhassa säätää jalustimet ja tarkistaa vielä vyön ennen, kuin lähtisimme kohti maastoja.

Alkuun kävelimme rauhassa pieniä metsäpolkuja, joilla joutui välillä väistelemään alhaalla olevia oksia ja kiertelemään puiden lomassa, mutta pian pääsimme leveämmälle polulle ja Jaana ilmoitti, että nyt ravataan. Mortti nosti ravin saman tien, kun sille avut annoin ja miten varmasti ja kiltisti se liikkuikaan! Yhden kerran lähti joku lintu läheisestä pusikosta lentoon, mutta eipä tuo näyttänyt oria kiinnostavan pätkääkään. Ihana hevonen!

Olimme ravanneet jonkun aikaa, kunnes Jaana hidasti käyntiin ja kertoi, että kohta päästäisiin laukkasuoralle ja kysyi, kävisikö laukkaaminen minulle. Totta kai se kävi, kun Morttikin niin kiltti vaikutti olevan. Edellä menevä ratsukko nosti rennon laukan ja Mortti lähti laukkaan vasta, kun sille avut annoin, joten tunsin oloni erittäin varmaksi hevosen selässä. Vähän Mortti kuitenkin kiihdytti ja vaikutti siltä, että se haluaisi mennä lujempaa, joten annoin sen mennä ja tästäkös Jaana ja Rockykin innostui. Ehdin vain huomata, että Jaana oli noussut kevyeeseen istuntaan ja pian saimmekin nieleskellä pölyä, kun Rocky lähti kuin tykin suusta. Sissos mikä eläin!

Nousin itsekin kevyeeseen istuntaan ja annoin Mortille ohjaa, jolloin sekin ampaisi vielä kovempaan vauhtiin ja hetken aikaa molemmilla sivuilla näkyi vain vihreää vilinää, kun puut vain vilahtelivat ohi. Minut valtasi uskomattoman hyvä tunne ja totesin olevani turvassa orin selässä, joten annoin sen mennä niin lujaa, kuin se tahtoi ja pian saavutimmekin Jaanaa ja Rockyä. En tiedä kauanko laukkasimme, mutta jossain välissä Jaana nosti käden pystyyn merkiksi, että olisi aika hidastaa ja hiljensimme vauhdin raviin.

Ravasimme rinnakkain ja kehuin Jaanalle hänen tiluksiaan, vaikka en minä niitä paljoa ehtinyt laukassa nähdä. Ravasimme vielä jonkun aikaa, kunnes Jaana ilmoitti, että annetaan hevosten vielä kävellä ennen, kuin päästään tallille, niin saavat nekin jäähdytellä kunnolla ja toki mekin haukata happea.

Tallilla pihalle ilmestyi kaksi tyttöä, joista toiselle Jaana luovutti Rockyn ja toinen käveli luokseni. Vähän harmistuneena luovutin hevosen tytölle, koska olisin sen mielelläni hoitanut itse, mutta tiesin, että meillä olisi vielä paljon tehtävää. Vaikka tallilla apuja oli, niin suurimmaksi osaksi Jaana hoiti kaiken yksin ja näin ollen myös minä nyt viikonlopun aikana. Tosin ei me tallihommia menty tekemään, vaan juomaan iltapäiväkahvit!

Treeniä, Treeniä!! (valmennus, kirj. om. - 404 sanaa)

Olin sopinut tutun valmentajan kanssa, että hän tulisi tänään tallille ja valmentaisi minua useamman hevosen kanssa. Onneksi olin myös saanut ystäväni Liinan avuksi, joten hän laittaisi minulle hevoset valmiiksi ja lämmittelisikin ne, jotta päästäisiin jokaisen hevosen kanssa reippaasti töihin.

Liina oli lämmitellyt Mortin kanssa ratsain maastossa, ja kertomansa mukaan olivat käyneet kaikki askellajit läpi ja tehneet väistöjä ja taivutuksia. Kipusin itse orin selkään ja säätelin jalustimia samalla, kun Liina lähti jäähdyttelemään Ninniä kentälle.

Tehtiin Mortin kanssa samaa harjoitusta, kuin Ninninkin kanssa. Alussa ja lopussa oli kaksi pystyä 3,2 metrin välillä, eli ilman laukka-askelta välissä. Näiden väliin tuli vielä yksi okseri 6,5 metrin päähän alku- ja loppuosasta, eli yksi laukka-askel saataisiin väliin. Ensimmäinen ja viimeisen pysty oli alkuun 40 senttimetrissä, toinen ja neljäs pysty 60 senttimetrissä ja okseri 70 senttimetrissä.

Mortti tuntui selästä käsin oikein hyvältä ja yhteistyöhaluiselta ja otin vielä muutamat ympyrät ennen, kuin alettiin Mortin kanssa tositoimiin. Suuntasimme reippaassa laukassa kohti ensimmäistä osaa ja pidätteet menivät oikein mukavasti läpi, joten ensimmäinen hyppy onnistui mainiosti, kuten myös loputkin.
”Täähän on kivan olonen hevonen!” Sari kehui ja hymähdin.
”Joo, Mortti on meidän vanha konkari, vaikka ei se ole, kun vasta kaheksan vuotias”, vastasin ja suuntasin tehtävälle uudelleen. Toistimme tehtävää muutaman kerran sen alkukorkeudessa, jonka jälkeen Sari alkoi pikkuhiljaa nostamaan tehtävää korkeammaksi. Lopullinen korkeus tällä tehtävällä oli ensimmäinen ja viimeinen este 60 senttimetrissä, toinen ja neljäs 80 senttimetrissä ja okseri metrissä. Tehtävä tuntui Mortille oikein hyvältä ja se suoritti mielellään, joten Sari päätti, että otetaan vielä Ninninkin kanssa käytetty muunnettu versio, jossa saatiin vielä korkeutta lisää. Mortti ponnisti juuri oikeissa kohdissa ja oli erittäin maltillinen esteiden välillä. Jopa niin maltillinen, että sain olla lähes puhtaasti matkustajana ja antaa hevosen suorittaa kaikessa rauhassa. Orin kanssa olikin siinä mielessä mukana hypätä, koska siihen pystyi luottamaan ja se oli oikein loistava esteratsu kotona treenatessa ihan kenelle tahansa.

Sari siirsi esteitä tehden kolmen esteen sarjan, josta ensimmäinen oli pysty, toinen okseri ja kolmas pysty ja kaikkien väliin tulisi yksi laukka, mutta korkeus olikin jo sitten 110cm, 130cm ja 110cm. Ensimmäisellä kerralla Morttia sai hieman patistaa eteen, mutta herra suoriutui vallan mainiosti tehtävästi jälleen kerran ja päätettiin mennä vielä askel pitemmälle, eli pystyt 120cm ja okseri 150cm. Tästäkin ori suoriutui loistavasti, mutta huomasin, että se alkoi jo väsymään aiempaa rankemmasta treenistä ja se alkoi viskomaan päätään hieman, joten otettiin korkeinta tehtävää vain kaksi toistoa, jonka jälkeen annoin orin kävellä hetken, kunnes Liina tuli hakemaan hevosen minulta pois ja tuomaan uuden tilalle.