Hemgård

Karnataka "Karna" - virtuaalihevonen

KTK-II


© Benny de Ruiter, thank you! (THIS IS A SIM-GAME HORSE!)

  • Hannoverinhevonen, tamma
  • 155cm, tummanruunikko
  • Syntynyt 10.04.2017 Saksassa (kasv. Dieter, W.)
  • Rekisterinumero  VH20-011-0182

Kantakirjatilaisuus 31.12.2020

KTK-II (19 + 19 + 18 + 19 = 75p.)

KRJ Laatuarvostelu 00.00.2022

ei vielä tulosta

tilaisuus 00.00.2022

ei vielä tulosta

Karnaa vaivaa krooninen epäluuloisuus kaikkea uutta kohtaan. Ei se sentään säiky uusia ihmisiä, uutta selkäännousujakkaraa tai muitakaan muutoksia, mutta epäileväinen se on. Sen näkee ilmeestä sekä hivenen jännittyvästä kehosta, ja totta kai se näkyy liikkumisessa. Uusi karsina- tai tarhanaapuri on myös pienen puhinan aihe, Kurjenpesään muuttaminen, uusi ympäristö se vasta puhinan aihe olikin! Kisapaikoillakin, näyttelyissä, klinikalla, jokaisessa vieraassa paikassa (ja kaikki paikat, joissa ei käydä tuhkatiheään, ovat Karnalle vieraita) pitää vähän puhista ja sipsutella kavionkärjillä. Itse suoritus, oli se sitten Grand Prix -koulurata, näyttelykehässä esiintyminen tai ne klinikkakokeet, sen sijaan sujuvat rutiinilla, vailla ongelmia ja isompaa jännitystä (pois lukien uudet tilanteet ja liikkeet, joita tulee vastaan lähinnä klinikalla). Karna oli kuulemma vähän hidas koulutettava, kun kaikki uusi oppi oli jännittävää ja vaati pitkällisen prosessoimisen.

On tämä vähän hupsu tämän tason kilpahevoseksi.

Kun asiat ovat Karnan mielestä mallillaan, kaikki pälyily jää pois, ruunikko rentoutuu ja on vallan lauhkea, seurallinen hevonen. Hoidettaessa mikään ei ole ongelma, edes ne harvemmat kausittaiset askareet, aika lailla kaikki on tullut Karnalle iän myötä tutuksi. Lääkitsemispuolelta saattaisi löytyä jotain, esimerkiksi silmätipat saattaisivat olla uusi, epäilyttävä asia. Nykyään tamma puhisee lähinnä uutta loimea, jonka kangas kahisee aivan eri tavalla kuin siinä vanhassa. Mahdollisista puhisemisistaan huolimatta puoliveriseni on kiltti ja kuuliainen, se luottaa siihen, ettei ihminen, edes se uusi ja outo, tee mitään pahaa. Todennäköisesti Karna vain pinnistää silmänsä kiinni ja huulensa yhteen, jos jokin tai joku sitä jännittää.
Talutettaessa tamma saattaa kulkea varpaillaan, mikäli tuulee tai sää on jotenkin muuten vähemmän suosiollinen. Lisäksi naapurini suurin ruskeankirjava kissa, joka istuu milloin aidan tolpalla, milloin jossain muualla, on Karnan mielestä ihan hirveä luontokappale. Ei tamma muita kissoja kauhistele, vaikka ne istuisivatkin aidalla, se ruskea (Väyrynen, kyllä, Väyrynen) on ainoa huutomerkki Karnan kissoista muodostamassa pisterivissä.

Vaikka tamma on Grand Prix -ratsu, siitä puuttuu näyttävyyttä ja karismaa. Teknisesti se on kyllä tarkka, tasainen ja taitava, käynti on erinomainen ja ravi sekä laukka hyvät, mutta ”wow” -elementti puuttuu. Kyllä tällä kansallisella tasolla pärjää, Suomessa ja muuallakin, muttei kansainvälisissä luokissa. Eikä toki aina niissä kansallisissakaan, Karna ei (valitettavasti) ole Suomen hienoimpia kouluhevosia.
Yritteliäs, nöyrä ja pehmeä se on, todella mielellään liikkuva ja yhteistyöhaluinen. Uusien ratsastajien kanssa Karna lämpenee aika hitaasti tehden kuitenkin kaiken pyydetyn. Liikkuminen on kuitenkin helposti jännittynyttä tai sellaista.. käsijarru päällä ratsastamista. Tutumpien ratsastajien kanssa Karna käyttää kroppaansa kunnolla, antaa lapojensa liikkua eikä jarruttele itseään niin paljoa. Tamman suurimpia helmasyntejä onkin sen varovaisuus, toinen on riittämätön tempo. Estehevosena tämä varmasti olisi niitä, joiden vauhti hiipuu ennen estettä ilman riittävää ratsastajan tukea, ja hyppy jää tekemättä. Vähän samaa se on nytkin, vaikka laji on eri; ei puhettakaan kunnollisista siirtymisistä, ravi vain hiipuu käynniksi, piruetitkin ovat voimattomia liikkeen yrityksiä, jos Karna jännittää eikä ratsastaja saa sitä rohkaistuksi. Tutunkin ratsastajan kanssa ruunikko vaikuttaa vähän huolestuneelta, aivan kuin se varmistelisi, tekeehän se nyt oikein. Karnaa kannattaakin kehua vähän joka välissä, se pitää tamman mielen levollisena.

© VRL-12701

Sukutaulu ja jälkeläiset

i.  Kolhapur
hann., punarautias, 168cm
ii. Kurnool
hann., punaautias, 166cm
iii. Kederis
hann., tummanpunarautias, 170cm
iie. Haryana
hann., vaaleanrautias, 169cm
ie. Giselle
hann., punarautias, 167cm
iei. Graff
hann., punarautias, 167cm
iee. Schwertlied
hann., mustanruunikko, 164cm
e. April Kisses
hann., punaruunikko, 165cm
ei. Acoustiques
hann., ruunikko, 166cm
eii. Admiraal
hann., ruunikko, 165cm
eie. Arabian Waltz
hann., punarautias, 168cm
ee. Bajka
hann., musta, 164cm
eei. Burgtheater
hann., mustanruunikko, 167cm
eee. Malwida
hann., musta, 164cm
hannoverori  Crane Rajasthan (s. 08.01.2021), isä Ramathlehi , omistaa Fina Affizi (VRL-11523)
hannoverori Jälkeläisvarsan Nimi (s. 00.00.2017), isä Vanhempihepan Nimi, omistaa Jaska Jokunen

Kilpailukalenteri

31.07.2020 Haltiasalo BIS18, MVA-SERT (Päätuomari: alaera)

Karna kilpailee porrastetuissa. VRL-profiilista ajantasainen tilanne nähtävillä!

Päiväkirja

04.12.2020 Kouluvalmennus, valmentaja Eedla S.

Sovittiin Ainon kanssa, että käyn jälleen Kurjenpesässä valmentamassa häntä ja muutamia ratsuja. Päivän ensimmäisenä vuorossa oli Karna. Seurasin alkulämmittelyä hetken ja Karnan liike oli jotenkin ponnetonta. Aino joutui tekemään töitä tosissaan, jotta punainen tamma liikkuisi kunnolla takaa ja säilyttäisi hyvän rytmikkään temmon ravissa. Päivän teema olisi siirtymiset, etenkin askellajin sisällä, ja ne näyttivätkin tulevan tarpeeseen. Aloitimme käynnistä. Halusin Ainon tekevän siirtymiä mahdollisimman pienin ohjasavuin, istuntaan keskittyen. Siirtymiä tehtiin niin pysähdykseen kuin askellajin temmonkin suhteen. Seuraavana halusin selkeän eron kootun ja lisätyn käynnin välille.

Kun tämä sujui kumpaankin suuntaan hyvin, otimme mukaan myös ravin. Jälleen alkuun jumppailua siirtymien parissa ennen kuin siirryttiin kootun ja lisätyn ravin pariin. Ravissa otimme mukaan ensin pohkeenväistöt ja kohta sulkutaivutukset. Pitkältä sivulta tehtiin väistö ensin pituushalkaisijalle ja suoristuksen jälkeen väistö takaisin uralle. Uraa pitkin jatkettiin vain lyhyen sivun keskelle, josta käännyttiin takaisin pituushalkaisijalle. Pituushalkaisijalle tehtiin sulkutaivutukset halkaisijan molemmin puolin. Pituushalkaisijan päädyssä vaihtui suunta ja sama toistui peilikuvana. Tehtävä oli Karnan koulutustasoon nähden helpohko, mutta ajatuksena olikin hioa Karnan työskentelyä siinä, että tasainen rytmi säilyisi ja Karna kulkisi koko ajan hyvin selän läpi polkien ja pohkeen edessä.

Laukkatehtävien pariin siirtyessä käskin Ainon ensin laukata reipasta, lisättyä laukkaa ympyrällä, jotta tamman moottori hieman käynnistyisi. Tämän jälkeen lähdimme säätelemään laukkaa kootun ja lisätyn välillä. Teimme tätä hyvin yksinkertaisesti koko uralla laukaten, joka toisen kirjaimen kohdalla laukkaa säätäen. Loppuun haimme muutamia onnistuneita sulkutaivutuksia hyvässä kootussa laukassa. Tämän jälkeen Aino siirtyi loppuraveihin ja juttelimme hetken ratsukon tulevaisuuden suunnitelmista.

10.12.2020 Maastoseuraa, kirj. eedla s.

Olin aiemmin ollut valmentamassa Ainoa ja Karnaa. Tullessani myöhemmin uudestaan valmennusten merkeissä Kurjenpesään, ehdotti Aino, että lähtisin hänelle maastoseuraksi. Aino käveli loppukäyntejä viimeisellä valmennettavalla ja kertoi, että voisin ratsastaa Karnalla. Lähdin hakemaan Karnaa sisälle. Alkuun ihmettelin tarhojen äärellä, kuinka tunnistaisin tamman, mutta melko pian näin tutunnäköisen punaisen tamman. Otin Karnan riimun ja narun mukaan portin pielestä ja pujahdin tarhaan. Juttelin hiljakseen tammalle ja rapsutin sen kaulaa samalla kun pujotin riimun sille päähän. Karna antoi rapsuttaa itseään, mutta se oli melko jännittyneen oloinen. Rauhallisin liikkein jatkoin Karnan kanssa toimimista ja talutin tamman talliin, omaan karsinaansa, johon sidoin sen kiinni. Harjasin Karnaa huolellisesti ja löysinkin muutamia kohtia, jotka näyttivät olevan tamman mielestä hyviä rapsutusalueita. Näin Ainon tallin käytävällä ja tämä kertoi olevansa kohta valmis. Hain tamman varusteet ja Aino lainasi minulle kypärän.

Pääsimme lähtemään kohti maastoreittejä. Nautin nahan narinasta, kavioiden kopseesta ja kauniista maisemista. Emme alkumatkasta juuri edes jutelleet Ainon kanssa, vain nautimme. Mietin sitä, kuinka onnellinen voikaan pieni ihminen olla, kun saa tehdä sitä, mikä tekee onnelliseksi. Karnalla ja lenkkikaverilla oli kevyen päivän vuoro. Lähinnä vain kävelimme, muutamia ravipätkiä lukuunottamatta. Laukkasuoralla emme kuitenkaan malttaneet vaan annoimme mennä. Ja voi kuinka Karna syttyikään. Ihan uudenlainen palo syttyi tammassa, kun se paineli menemään jättäen seuralaiset kannoilleen. Nauratti oikein itseäkin ääneen, tamman nauttiessa niin kovin. Loppumatka käveltiin rennoin mielin ja rupattelimme Ainon kanssa.

Ennen lähtöä Aino oli varoittanut, että Karna saattaisi säikähtää tai jännittyä eriskummallisista asioista. Vasta tallinpihalla tamma pysähtyi, jännittyi ja alkoi puhista. Syyksi paljastui pihalla kulkeva ruskea kissa. Kävelytin Karnaa vielä pienen hetken, jotta tamma rentoutui ja sitten palasin talliin hoitamaan sen pois. Varusteet riisuttuani ja tamman läpi harjattuani kiitin sitä mukavasta reissusta, nostin karsinaan valmiiksi tehdyn juomaämpärin ja jätin sen nauttimaan urheilujuomaansa.

Ulkoasu © Cery 2018 - Taustakuva © Subtlepattern