Päiväkirjamerkinnät
16.04.2020 - 24 tuntia vanha
Vuorokauden ikäinen ja niin heiveröisen näköinen edelleen, vaikka olikin jo paljon varmemmin jaloin seisaalla emän takana kurkkimassa. En saanut edellisyönä juuri nukutuksi, kun kurkin vähän väliä kamerasta syökö varsa itse varmasti ja ettei sillä ole mitään hätää. Lähestulkoon myös laskin jokaisen heinän korren jonka Dette pisti suuhunsa, ikään kuin lampaiden sijasta. Nimiasiasta oli tallilla jo keretty tappelemaan – kaikille kysyjille lupasin harkitsevani heidän ehdotuksiaan. Mikään ehdotuksista ei kuitenkaan minua oikein miellyttänyt, kunnes sitten tämä paljon hoettu ”mää harkitsen sitä” kääntyi englanniksi. I will think about it. Ja siihen vielä kasvattajaliite perään niin hyi miten pitkä. Nimeähän onneksi saatiin hienosti ja trendikkäästi lyhennettyä ottamalla välilyönnit pois ja boom. Näin meillä oli tuleva kisatykki nimettynä.
20.08.2020 - Ensimmäinen irtohypytys
Lähdettiin sitten oikein isolle kirkolle! Eli lähimmälle maneesille irtohypytykseen. Vilin kanssa oli tätä matkustamista mukamas niin harjoiteltu, mutta matkaan päästessämme tajusin, että ori on tosiaan monta kertaa trailerissa käynyt seisomassa, mutta traileri ei ole kertaakaan tallin pihasta mihinkään lähtenyt. Siinä kohtaa hieman alkoi jännittämään ja pysähdyimmekin vielä virittelemään trailerikameran, vaikka tallin pihassa olin naureskellut, ettei tälle matkalle tarvita. Hyvin se kaveri siellä nökötti heinää syöden, eli turhaa kukkahattutäteilyä taas. Irtohypytykseen oli saapunut muitakin ja odottelimme kiltisti vuoroamme talutellen Viliä. Maneesissa ammattilaiset ottivat homman hoitaakseen ja Vili hyppäsi ensiksi 50cm, toisella kerralla 60cm ja viimeisenä 80cm. Kaikki kolme hyppykertaa sujuivat hienosti, vaikka vikalla kerralla koittikin vaihtaa suuntaa jo ennen ekaa estettä. Innostus muuttui pian taas jännitykseksi, kun ori piti saada takaisin traileriin, mutta se oli vissiin sen verran hölmistynyt tästä touhusta, että käveli autoon muitta mutkitta.
Valmennukset
26.12.2020 - Estevalmennus, eli kinkunsulatusvalmennus Röllimetsässä, kirjoittanut Iina
Veera saapui komean, lähes valkean, ratsunsa kanssa maneesiin juuri oikeaan aikaan alkuverryttelyjä varten. Nuorehko herrasmies oli paperilla ilmoitettu Viliksi. Ori ei nuoresta iästään huolimatta ainakaan alkuverryttelyjen aikana esitellyt nuorille tyypillisiä hyppyjä tai pomppuja, vaan Veera pääsi työstämään ratsuaan autuaan tyytyväisenä. Kulmat ratsukko ratsasti ehdottoman tarkasti, joten en nähnyt syytä lähteä viilaamaan pilkkua esimerkiksi ulkopohkeen tuesta.
"Alkuun vapaata verryttelyä. Ratsastetaan kulmat huolellisesti ja kiinnitetään erityistä huomiota asetukseen. Reipasta käyntiä. Pitkillä sivuilla voi mahdollisesti pyrkiä asettamaan hevosta ulos tai sisälle. Voi tehdä pysähdyksiä tai voltteja, niin että käskyt alkavat mennä hevoselle läpi. Aloitetaan tehtävällä niin, että pitkällä sivulla oleva seitsemän puomin linja tullaan ravissa. Tämän jälkeen tehdään toisella pitkällä sivulla ympyrä jolla on kolme puomia. Kiinnitetään erityistä huomiota ratsun etenemiseen ravipuomeilla, välit ovat hieman pitkät. "
Käynti oli koko alkuverryttelyn tasaisen reipasta, vaikka toisinaan asetuksissa ori saattoi vääntyä turhan paljon mutkalle ja kopistella jalkojaan yhteen. Vili oli saatu jo hyvin hereille, mutta valmennus ei turhaa kantanut nimeä ”Kinkunsulatusvalmennus” – oli aika ryhtyä töihin. Ratsukon siirtyessä raviin Vili alkoi hieman kiirehtiä tahtinsa kanssa, puolipidätteillä tämäkin ongelma saatiin ratkaistua. Puomitehtävällä puolipidätteitä täytyi tehdä vielä sitäkin enemmän, jotta orin askeleet osuivat kohdalleen. Puomitehtävä jatkui linjan jälkeen ympyrälle, jollaa orin liidokkaat askeleet eivät tällä kertaa päässeet oikeuksiinsa, välit olivat pitkät mutta Vilille ilmeisesti siitä huolimatta liian lyhyet. Kun puomitehtävät sujuivat kaikilla valmennettavilla hyvin, lisättiin tehtävään vielä lyhyelle sivulle kavalettivoltti.
"Vaihdetaan suuntaa ja tullaan tehtävää toisesta suunnasta. Lisätään toiseen lyhyen sivun päätyyn voltti, jolla on matala kavaletti. Pyritään ylittämään puomit harjoitusravissa, mutta mikäli ratsun ravi ei sitä salli tai kyseessä on nuori hevonen, on parempi keventää puomeilla ja kavaletilla. Kun tehtävä on tultu muutamaan otteeseen onnistuneesti ravissa, nostetaan laukka ja tullaan koko tehtävää laukassa: seitsemän puomin linja pitkällä sivulla, lyhyellä sivulla voltti jossa kavaletti, ja ympyrä kolmella puomilla toisella pitkällä sivulla. Vaihdetaan vielä kertaalleen suunta ja tullaan koko tehtävää laukassa myös toiseen kierrokseen."
Kavaletilla Veeran ulkoavut unohtuivat muutamaan otteeseen, ja Vili ponnisti siitä syystä kavaletin laidalle. Puomien haastavan väljät välit ja tiukka käänne kavaletille saivat hien ratsun pintaan.
"Kun tehtävä on suoritettu kaikkien osalta onnistuneesti muutamaan otteeseen, siirrytään jatkamaan laukkaa uraa pitkin. Tavoitteena on mennä niin sanottua ylämäki laukkaa, hevosen tulisi siis edetä kuin laukkaisi ylämäessä. Laukan on oltava lyhyttä, mutta etenkin takaa voimakasta. Kun laukka rullaa kaikilla hyvin, siirrytään raviin ja haetaan hevosia peräänantoon. Peräänantoa kannattaa hakea esimerkiksi ympyröillä asetellen tai kulmia erittäin tarkasti ratsastamalla. Ympyrällä tai vaikka kulmissakin voi yrittää liikuttaa hevosen takajalkoja ikään kuin pohkeenväistössä, tässä täytyy kuitenkin muistaa ulkopohkeen tuki!"
Lopputreeneissä mentävä uran myötäinen ylämäkilaukka sai ratsukosta viimeisetkin mehut irti, joten muiden ottaessa vielä loppuraveja ja työstäessä peräänantoa ympyröillä, Vili ja Veera kävelivät jo ansaittuja loppukäyntejä. Kun Vili viimein lopetti puuskuttamasta sieraimet soikeina, olivat muutkin saaneet loppukäyntinsä käveltyä.
"Kun hevoset näyttävät vähintään yhtä hikisiltä kuin ratsastajansakin, voidaan siirtyä ravista käyntiin ja kävellä loppukäynnit pitkin ohjin. Hevosille kannattaa laittaa viimeistään loppukäyntien jälkeen fleeceloimi, etteivät ratsut pääse hikisinä paleltumaan. Hevosia voi halutessaan pesaista ja kuivattaa Röllimetsän tiloissa. Rehulasta voi ottaa melassia ja valmistaa ratsulleen melassivettä!"
Tehtävä oli sopivan haastava paitsi nuorelle orille, myös hänen ratsastajalleen, joka petrasi apujensa kanssa erityisen hyvin valmennuksen loppua kohden. Tämän treenin jälkeen on hyvä lähteä työstämään jouluna pyöristynyttä mahaa myös kotioloissa!
13.02.2021 - Estevalmennus, kirjoittanut omistaja
Osallistuimme Vilin kanssa Ratsastuskeskus Eevassa järjestettyyn valmennusviikonloppuun. Lauantaina lajina oli esteet ja sunnuntaina maastoesteet. Saavuimme paikalle lauantaina muutama tunti ennen valmennuksen alkua, jotta kerkesimme majoittumaan ja Vili lepäämään matkan jälkeen. Olin itse mukana vain hevosen hoitajana ja Mirka sai suorittaa raskaan osuuden eli itse valmentautumisen. Lähdinkin tallille edeltä hoitamaan Viliä kuntoon, ja Mirka saapui paikalle noin puoli tuntia ennen valmennuksen alkua. Valmennus pidettiin maneesissa, mutta koska emme tienneet joko sinne saa siirtyä, punttasin Mirkan pihassa orin selkään ja nämä kävelivät alkukäyntejä ulkona. Lähdin maneesiin kuikuilemaan näkyisikö siellä ketään ja näinkin siellä Eevan asettelemassa esteitä. Tervehdin häntä ja tarjouduin avuksi esteiden asetteluun. Vili oli ensimmäisen valmennuksen ainut osallistuja, ja esteiden ollessa valmiina kävinkin Mirkalle huitomassa, että siirtyy sisään vain.
Vili ja Mirka pääsivät aloittamaan ravaillen ympäri maneesia itsenäisesti alkuun. Sitten Eeva otti ohjat ja käski ratsukkoa tekemään siirtymisiä ja temmon vaihteluita. Pitkillä sivuilla hevonen tuli saada kulkemaan hyvin suorassa ja päädyissä tehdä pääty-ympyrät hyvin asettaen. Tällä tehtävällä yritettiin saada Vili hereille päivän touhuun ja paikat aukeamaan. Estelämmittelyt Eeva käski aloittamaan kolmen, noin 60cm korkean, esteen suoralta, jossa esteiden väliin tuli tehdä melko tiukat voltit. Vili on melko iso hevonen, mutta Mirka sai hyvin kasattua sen laukan. Ajattelin itse, että ori olisi posottanut menemään suoraan, mutta tämän takia juuri Mirka oli selkään pistetty, eikä minua. Tämä tehtävä tultiin muutaman kerran kumpaankin suuntaan ja sitten vaihdettiin toiselle pitkälle sivulle, jossa oli yksi yksittäinen 70cm korkea este, sen perään tuli tehdä voltti ja sitten hypätä kahden esteen jumppa. Vili hyppäsi hyvin, mutta ympyröitä Eeva pisti ratsukon toistamaan, kun ne eivät meinanneet näyttää ympyröiltä – ori meinasi alkaa pyörähtämään paikallaan ympäri – niin innoissaan se oli.
Nyt osa esteistä nostettiin metriin ja loput 80cm. Ratsukon tuli tulla kaareva linja sarjaesteelle, siitä pystylle, jumpat, voltti ja viimeinen pysty. Eeva sanoi jo tässä vaiheessa, että lopuksi rata mentäisiin orin omalla tasolla, joka Vilin kohdalla tarkoitti 130cm. Niin korkeita sillä ei hetkeen olekaan hypätty. Vili sekosi sarjaesteen jälkeen hieman jaloissaan, jolloin sen lähestyminen pystylle oli hieman huono ja puomi tippui. Tästä näytti Mirkakin hieman sekoavan ja seuraavallakin estellä pudotettiin puomi. Mirka saikin palautetta, että vaikka puomi putoaisi, niin ei pidä masentua, vaan jatkaa päättäväisesti loppuun saakka niin kuin on suunniteltu. Kisoissakaan rataa jätetä kesken yhden puomin pudottua, sillä kokonaisuus vaikuttaa paljon. Tämän tehtävän ratsukko tuli muutaman kerran, että itsevarmuus kaarevaan linjaan palautui kummallekin.
Lopuksi kaikki esteet nostettiin 120cm ja kävin auttamassa esteiden nostossa. Eeva kehotti minua jäämään seisomaan areenalle, jotta voin olla apuna nostamassa puomeja tarvittaessa. Minulta meni aivan ohi Eevan selostus seuraavaksi tultavasta radasta, mutta Mirka näytti ymmärtävän ja he starttasivat matkaan. Nyt kun esteillä oli kunnolla korkeutta, Vili näytti hyppäävän tosissaan. Eeva huusi välillä Mirkalle, että pidättää vaan reippaasti kaahailevan orin vauhtia. Mirkalle ja Vilille tuli yksi pudotus ensimmäisen rundin aikana. Tässä välissä Eeva kertoi huomionsa Mirkalle, ennen kuin ratsukko tuli vielä viimeisen kerran radan. Olin kyllä erittäin vaikuttunut näkemästäni menosta. Mirka on mainio ratsastaja ollut Vilille ja olen iloinen, että olen hänet löytänyt hevostani ratsastamaan. Vaikka itsekin olen orin kanssa valmentautunut ja kisannut, niin Mirka on paljon rohkeampi kuin minä.
Vili pärski tyytyväisenä siirtyessään laukasta ravin kautta hetkeksi käyntiin, jotta Mirka kerkesi hörpätä juotavaa pullosta. Tämän jälkeen ratsukko otti pitkin ohjin kevyttä ravia ympäri maneesia tovin, ennen loppukäyntejä. Vili oli saanut kunnon hien pintaan valmennuksessa ja heitinkin sille fleecen päälle Mirkan laskeuduttua selästä, ulkona oli nimittäin melko kylmä. Ori pääsi tallissa pesulle ja sitten lämpimän loimen kanssa karsinaan kuivumaan.
14.02.2021 – Hallimaastoestevalmennus, kirjoittanut omistaja
Valmennusviikonlopun toisena ja viimeisenä päivänä vuorossa oli maastoesteet. Vili oli päässyt tarhaamaan omaan lukaaliin lähelle tallia. Orilla oli aamupäiväheinät lähes viimeistä kortta myöten syötynä, kun menin nappaamaan sen naruun ja talutin talliin. Tänään jouduttiin hieman tekemään varustesäätöjä eiliseen verrattuna, sillä nyt laitettiin rintaremmi, suojat joka jalkaan ja korvahuput päähän. Vaikka valmennus onkin maneesissa ja pohjatasainen, niin kiinteiden esteiden kanssa voi aina sattua, joten myös Mirka puki tänään päälleen turvaliivin – olisihan se ollut esteilläkin ihan kiva lisä, jos olisi sattunut tippumaan.
Vili oli tänäänkin valmennuksensa ainoa osallistuja, mutta tällä kertaa tiesimme, että maneesissa oli edellinen valmennus meneillään. Siksi minä hyppäsin orin selkään ja kävin kävelemässä sen kanssa alkukäynnit raikkaassa pakkassäässä. Mirka sai pysytellä tallissa, että pysyi lämpimänä, jotta ei hypyissä sitten ole kankea. Palatessani tallin pihaan näin, että edellinen ratsukko tuli maneesista ulos, joten ohjasin orin suoraan maneesiin, jonka katsomoon Mirkakin oli siirtynyt. Teimme ratsastajan vaihdon ja Mirka jatkoi Vilin kanssa suoraan kevyessä ravissa lämmittelyjä. He tekivät paljon voltteja ja siirtymisiä, jotta Vili saatiin lämpimäksi ja herkäksi avuille. Mirka kerkesi Vilillä muutaman kierroksen laukata, ennen kuin Eeva palasi tauolta ja huusi, että ”takakapuoli heti irti satulasta!”. Kuulemma koko valmennuksen laukat mentäisiin kevyessä istunnassa ja Mirka saikin heti hieman korjauksia kevyeen istuntaansa, ollessaan aivan etukenossa.
Valmennus aloitettiin tutuilla ja turvallisilla tukkiesteillä, jonka ympärillä tehtiin ikään kuin kahdeksikkoa, jotta saatiin hieman kaarevaa kulmaa, kummatkin laukat ja esteen päällä laukanvaihdot – näin helposti ensi töikseen. Verkkahyppyjen jälkeen Eeva pisti ratsukon hyppäämään suoran, jossa oli mökkieste ja pysty. Näillä oli korkeutta jo noin 70cm. Vili on onneksi tottunut, jos jonkinmoiseen esteeseen, eivätkä nämä olleet sen mielestä kummoisempia. Tiesin että Mirkaa vähän oli tämän päiväinen valmennus jännittänyt, mutta hän ei kyllä antanut sen näkyä mitenkään – ehkä hänkin nyt vain nautti kyydistä, kun Vili yleensä hoitaa työt hyvin.
Verryttelyjen jälkeen päästiinkin tosi toimiin ja ratsukon tuli tulla ratana neljä maneesin seitsemästä esteestä. Tänään Eeva näytti painottavan erityisesti parivaljakolle rauhallisuutta ja hyvää rytmiä esteiden välillä. Mirka sai kovaa palautetta myös istunnastaan, joka oli omaan silmääni paljon parempi kuin omani – todetaanpa taas, että onneksi en itse osallistunut. Vili vaikutti imevän tosi hienosti itse esteelle, mutta Eeva toivoi lähestymisten tapahtuvan ratsastajan ohjeiden mukaan, eikä niin, että hevonen vain ohjataan esteelle ja annetaan sen suorittaa, ihan miten itse parhaaksi näkee. Hieman punastuin tästä, kun itse aina Vilin kanssa vähän tällä tavalla suorittanut. Tässähän oppii ihan kuunteluoppilaanakin paljon.
Eeva pisti Mirkan tämän radan jälkeen hyppäämään muutaman yksittäisen esteen ja linjan pari kertaa, jotta niihin saatiin parempi tuntuma. Tämän jälkeen olikin vuorossa kaikista esteistä muodostettu rata, jossa oli muutama tiukempi käännös ja ainakin yksi pidempi siirtyminen esteeltä toiselle. Korkeimmat esteet radalla olivat tässä metrin luokkaa. Eeva painotti vielä Mirkaa ottamaan ensimmäisen kierroksen hyvin rauhallisessa laukassa, että nyt ei ole kiire mihinkään – esteet eivät radalta karkaa. Mirka saikin todella hyvän radan tehtyä Vilin kanssa ja he saivat Eevaltakin kehuja. Eeva totesi, että meinasi pistää vielä toisen kierroksen menemään, mutta onnistuneisiin hyppyihin on hyvä lopettaa tältä päivää. Mirkalla oli vielä oma toive ottaa tarkkuuseste muutaman kerran peräkkäin ja he saivatkin tähän luvan. Tarkkuusesteet ovat kyllä omasta mielestänikin haastavia, mutta nyt ne näyttivät sujuvan hyvin. Tämän jälkeen olikin loppuverkkojen vuoro, jotka itse säntäsin orini kanssa tekemään.
Tuotoskilpailuiden tuotokset
28.12.2020 - Adinan kenttäkisat
Tehtävänanto: Tontun joulujekut! Mitä hauskaa Adinan tallitonttu on tänä vuonna keksinyt jäynäksi tallinväelle? Liitä osallistumisen mukaan 10 adjektiivia sekä 1 ammatti, jotka lisätään valmiiseen tarinaan.
En ollut uskoa rouheita silmiäni, kun aamulla astelin odottavin tuntein takan eteen. Tulta ei oltu edes vielä sytytetty ja keittiössä ei tuoksunut potra joulupuuro. Mitäs nyt oli oikein tekeillä? Astelin epävarmoin askelin kohti keittiötä, josta kuitenkin kuului löllöä kolinaa. Lähihoitaja Laura, joka meillä oli keittäjänä ollut Adinassa vuosikaudet seisoi salskein jaloin lieden ääressä ja manasi itsekseen. Hän säikähti ja kääntyi ympäri, kun kuuli ääneni. En ollut uskoa pyyleviä korviani, kun kuulin seuraavan tarinan: Laura oli aamulla nukkunut pommiin ja mennyt ensimmäiseksi tarkistamaan, että muhevissa joulusukissa oli vielä jouluaamun toivotukset tallella. Sukkia ei kuitenkaan löytynyt mistään, ei tanakan takan äärestä roikkumasta tai muualtakaan pöllöstä kartanosta. Ei auttanut muu kuin rientää rönsyilevän puuron tekoon, oli hän ajatellut, mutta keittiössäpä ei ollut kattilan kattilaa! Nyt oli selkeästi ollut meidän tohelo pröystäilevä tallitonttu asialla, ei voinut muuta päätellä. Onneksi Laura oli kuitenkin löytänyt ison padan puuron tekoon ja jouluaamu pääsi käynnistymään sähläyksestä huolimatta. Kattiloita emme kuitenkaan koskaan saaneet takaisin, enkä tiedä mihin ne joutuivat. En keksinyt muuta selitystä, kuin että tallitontulle oli tulossa jouluksi melkoinen keittourakka.
06.01.2021 - Adinan koulukisat
Tehtävänanto: Joulupukin muistinmenetys: Liitä osallistumisen mukaan 10 adjektiivia, jotka lisätään valmiiseen tarinaan.
Ei ollut tänä jouluna helppoa meidän rempseällä pukilla eikä liioin muhkealla muorillakaan. Ennen jouluaattoa pukki saunaan mennessään kompastui rappusilla viheliäiseen lumikokkareeseen ja pyllähti maahan. Muori onneksi tulla viipotti melkein pukin kanssa peräkanaa ja pääsi kiskomaan rattoisan pukin saunaan turvaan. Siinä sitten hienoa ensiapua annettuaan kutsui tonttujoukon koolle ja pukin pikkuiset apurit, porot siis, valjastettiin heti reen eteen hakemaan lääkäriä kylältä. Korvessa asuessa ei tuo tietenkään ollut mikään lyhyt matka ja ehti muori siinä jo pelätäkin, että mitenköhän nyt käy komeiden lasten lahjoille, jos pukki makaa tiedottomassa tilassa saunakamarin nopealla lattialla. Viimeinkin lääkäri poppakonsteineen saapui paikalle kovaa tilannetta ihmettelemään. Onneksi kaikki näytti olevan kunnossa ja pukki kun vielä saatiin tajuihinsa saivat he jatkaa illanviettoaan, joskin saunassa käyminen jäisi sillä erää jouluaaton puolelle, muistutti punainen lääkäri vielä lähtiessään. Onneksi kaikesta selvittiin säikähdyksellä ja aamuyö kun koitti pääsi pelottava pukki lähtemään lopulta sinne lahjakierroksellekin.
Vili on osallistunut Rate My Pony-ensiarvosteluun, saaden palkinnoksi 3 Star Prospect pistein 1028. Tuloksia voi tarkastella Vilin RMP-profiilista #6425 tai tästä.
