Hemgård Rave Regisseur
Tämä on virtuaalihevonen | VH23-027-0095KTK-III, EV-II
Luonnekuvaus
Repe on pohdiskeleva ja utelias poni, jonka saattaa nähdä tarhassa tuijottelemassa vaikka kiveä. Välillä tuntuu, että kaikki on Repelle uutta ja kiinnostavaa ja kaikkea pitäisi päästä tutkimaan, vaikka asiat olisivatkin jo tuttuja. Tämän vuoksi sen kanssa on esimerkiksi taluttaessa todella hidas edetä. Poni pysähtelee jatkuvasti katselemaan ympäristöä ja saattaapa se yrittää omatoimisesti lähteä myös tutkimaankin jotain. Tosin, kun naru kiristyy, kääntyy Repe katsomaan narun pitäjää tyylillä "ai katos, sääki oot täällä, kuin kiva!" ja tulee hakemaan rapsutuksia.Kärsivällisyyttä Repellä on vaikka muille jakaa. Se seisoo hoitaessa paikallaan, vaikka maailman tappiin asti ja sitä saa puunata aivan rauhassa niin kauan, kuin sielu sietää. Mahan alta ori tosin on herkkä kutiamaan, mutta tällöin se vähän nostaa jalkaa ilmoittaakseen, että eipäs hipsutella. Mahan alta on siis paras harjata aika ronskein ottein, ettei se tunnu kutittelulta.
Varustaessa poni seisoo hienosti paikallaan ja laskee tai nostaa päätään tarvittaessa, jotta ihmisellä olisi mahdollisimman helppo suitset laittaa päähän. Satulavyön kiristämisestä se ei pidä, mutta kukapa erityisesti tykkäisiä vyön kiristyksestä mahan ympärille. Kuitenkin, kun kiristämisen tekee päättäväisesti ja rauhassa, niin ei ihmeempiä reaktioita tule.
Repen kanssa on helppo lähetä uusiinkin paikkoihin, kunhan sillä on joku seurana. Tai oikeastaan se tarvii seuralaisen lähes joka paikassa. Kentällä ja maneesissa se pärjää ihan hyvin yksin ja kisasuorituksenkin ajan, mutta jos Repe on ainoana osallistumassa kisoihin, otetaan sille maskottishettis aina mukaan, jotta sillä on seuraa trailerissa, hoitaessa ja odottaessa.
Repe on myös aika hidas lämpeämään ratsain, joten sitä saa heti alkuverkoissa herätellä aika paljon. Parhaimmin ori herää, kun aloitetaan muutaman käyntikierroksen jälkeen samantien joko laukkaamalla tai tekemällä nopeita siirtymiä. Mitään tarkempaa hinkuttamista ei sillä kannata heti alkuun tehdä, vaan herätellä ensin ne talliin jääneet takajalat mukaan ja sitten vasta keskittyä hienoihin kouluratsastusliikkeisiin.
Esteillä Repe ei sen ihmeemmin eroa edellä mainitusta, mutta sen hyppytyyli on oikein miellyttävä ja sen hypyissä on helppo pysyä mukana. Aika tasaisen varma suorittaja siis kyseessä, kunhan vain sen dieselmoottori saadaan käyntiin.
Suku
isä Quinncroft Impresario nf., tummanruunikko, 140cm KTK-II |
ii. Quinncroft
Overture nf., ruunikko, 146cm |
iii. Grand Opera nf., tummanruunikko, 145cm |
iie. Afternoon Tea nf., punarautias, 140cm |
||
ie. Noisy Nebula nf., vaaleanpunarautias, 143cm |
iei. Wind Instrument nf., punaruunikko, 142cm |
|
iee. Stargazer nf., vaaleanrautias, 144cm |
||
emä Party Mix nf., musta, 143cm KTK-II |
ei. Panthers nf., musta, 142cm |
eii. Candy King II nf., musta, 132cm |
eie. Imaginar nf., musta, 133cm |
||
ee. Baybrook Vintage nf., ruunikko, 138cm |
eei. Easter Plot nf., rautias, 147cm |
|
eee. Shutterwood Jackie nf., tummanruunikko, 136cm |
Jälkeläiset
Ei jälkeläisiä
Elea nousi selkäännousujakkaralle ja nojaili satulaan. Annoin Repen ihmetellä painetta selässä kaikessa rauhassa, kunnes ori rentoutui ja Elea nosti jalkansa jalustimeen. Naisen kengän kärki osui ponia kylkeen ja sekös pientä Repeä järkytti. Reaktio ei onneksi ollut iso ja Eleakin pysyi jaloillaan, vaikka poni astahti kauemmas, joten ei kun poni uudelleen asemiin ja kokeillaas uudestaan.
Tällä kertaa Repe käänteli vain korviaan ja katseli hieman, että mitäs nyt tapahtuu. Elea pääsi onnistuneesti selkään asti istumaan ja siinä sitten siliteltiin ja palkittiin Repe porkkanalla.
Lähdin taluttamaan ratsun alkua ja edelleen Repe oli hieman hämillään tilanteesta, mutta seurasi kuitenkin kiltisti perässä. Vielä ei Elea ollut kerännyt ohjia käsiinsä, vaan piti satulassa olevasta kauhukahvasta kiinni.
”Kokeilepa mitä se sanoo, jos puristat hieman pohkeilla. Ihan vaan nätisti”, sanoin, kun olin pysäyttänyt ponin ja nainen teki työtä käskettyä, jolloin käskin Repen samanaikaisesti kävelemään ja hienostihan tuo lähti etenemään! Tästä on kyllä aika helppo varmaan leipoa monitoimiponi meille!
Olimme vartin verran käyttäneet aikaa kävelyyn, joten kysyin Elealta miltä poni hänestä tuntuu ja voisiko heidät päästää liinan päähän kävelemään ympyrälle. Nainen vastasi myöntävästi ja lähetin ratsukon ympyrälle. Repe asteli kiltisti kauemmas liinan päähän ja jatkoi määrätietoisesti eteenpäin kävelyä.
”Ota ohjat löysänä käteen”, sanoin ja Eleahan ohjat käsiinsä nosti. Repe ei ollut asiasta millänsäkään, kun sitäkin oli treenattu, että ohjat joskus kiristyvät. Selässä oleva nainen päätti omatoimisesti kokeilla mitä Repe sanoisi, jos ohjasta pidättäisi ja käytti myös toki ääniapua samalla. Hienostihan Repe pysähtyi ja saimme todeta, että eiköhän tämä ole tässä. On tuota mustuaista jo ihan tarpeeksi ”kiusattu” tälle päivää ja voimme jatkaa toisena päivänä lisää.
Repe oli viety ulos jo seitsemän aikaan aamulla, joten kävin hakemassa sen takaisin sisälle, riisuin siltä loimen ja harjasin ponin huolellisesti. Kauaa ei nokka tuhissut, koska ori oli aika puhdas loimen alta ja niin lähdettiin ponin kanssa maneesiin, jossa satula jo odotteli.
Alkuun ”heittelin” taas satulahuopaa selkään ja liikuttelin sitä selässä varmistaakseni, ettei se vieläkään reaktiota ponissa aiheuttanut ja eihän Repe siihen mitenkään reagoinut fiksu poni, kun oli. Tai siis, voihan fiksutkin ponit reagoida, mutta kuitenkin. Huopa oli selässä, joten sitten oli satulan vuoro. Näytin satulan orille ja annoin sen haistella sitä hetken ennen, kuin nostin mustan koulusatulan ponin selkään ja heiluttelin sitäkin. Jälleen, ei reaktiota. Vielä vyö kiinni ja pitäisi lähteä liikkeelle.
Ensin jätin jalustimet pois satulasta ja käveleskeltiin vain hetki ympäri maneesia satulan kanssa, jonka jälkeen kiristin vyötä vähän lisää ja laitoin jalustimet takaisin kiinni satulaan, mutten laskenut niitä alas ja jälleen käveltiin. Kun tästäkään ei reaktiota Repestä irti saatu, niin ohjasin orin liinan päähän ympyrälle ja käskin ravaamaan. Vähän nyt jännitti lätsähtelevät jalustimet satulaa vasten, mutta suurin reaktio oli korvien kääntely ja vähän kylkien katselu.
Kun Repe ravasi rennosti jalustimet ylhäällä, pysäytin ponin ja laskin jalustimet. Sidoin ne kuitenkin löyhästi satulavyön renkaaseen kiinni, jotta ne eivät aivan vallattomasti pomppisi ja laitoin orin kävelemään uudelleen ympyrälle. Nyt poni hetken säpsähteli kylkiä vasten osuvia jalustimia, mutta vieläkään se ei isosti reagoinut. Pari pikaisempaa askelta se välillä otti.
Olimme työskennelleet noin 20 minuuttia, joten käskin Repen vielä hetkeksi raviin ja nyt se ravasi jo kuin vanha tekijä jalustimien välillä osuessa kylkiin. Pitkään en kuitenkaan viitsinyt enää oria pistää töihin, joten parin kierroksen jälkeen hidastin ponin käyntiin ja kävelytin sitä hetken ennen, kuin palautin sen takaisin talliin varusteiden purkua ja ulosvientiä varten.
Kilpailutulokset
Ponikantakirjatilaisuus 20.03.2024 KTK-III (16+17+16+17=66p).
Estevarsojen laatuarvostelu 31.03.2024 EV-II (7+7+2+3+1+8=28p).
Kenttävarsojen laatuarvostelu 30.06.2024 KEV-III (8+0+1+2+3+4+5=23p).
VSN 23.06.2024 - Gloomsdale Ponies - Tuomarina Kirsiina - Ridden Reserve Champion
Päiväkirja
Ensimmäinen kerta ratsastajan kanssa, pk-merkintä - Kirj. Om. (324 sanaa)
Koska Repen liikkuminen ilman ratsastajaa satulan kanssa oli ollut niin helppoa ja vaivatonta, päädyin vielä saman viikon aikana siihen, että nyt olisi myös aika saada ihminen selkään. Lahjoin avukseni Elean, joka oli kuulemma ennenkin varsoja ratsuttanut ja vietiin puunattu poni maneesiin. Jälleen olin ilmoittanut muille, että aamuksi oli maneesi varattu, joten saatiin olla siellä kaikessa rauhassa. Emme me ihan heti haluisi muita sinne vielä sekaan, jos sattuukin jotain.Elea nousi selkäännousujakkaralle ja nojaili satulaan. Annoin Repen ihmetellä painetta selässä kaikessa rauhassa, kunnes ori rentoutui ja Elea nosti jalkansa jalustimeen. Naisen kengän kärki osui ponia kylkeen ja sekös pientä Repeä järkytti. Reaktio ei onneksi ollut iso ja Eleakin pysyi jaloillaan, vaikka poni astahti kauemmas, joten ei kun poni uudelleen asemiin ja kokeillaas uudestaan.
Tällä kertaa Repe käänteli vain korviaan ja katseli hieman, että mitäs nyt tapahtuu. Elea pääsi onnistuneesti selkään asti istumaan ja siinä sitten siliteltiin ja palkittiin Repe porkkanalla.
Lähdin taluttamaan ratsun alkua ja edelleen Repe oli hieman hämillään tilanteesta, mutta seurasi kuitenkin kiltisti perässä. Vielä ei Elea ollut kerännyt ohjia käsiinsä, vaan piti satulassa olevasta kauhukahvasta kiinni.
”Kokeilepa mitä se sanoo, jos puristat hieman pohkeilla. Ihan vaan nätisti”, sanoin, kun olin pysäyttänyt ponin ja nainen teki työtä käskettyä, jolloin käskin Repen samanaikaisesti kävelemään ja hienostihan tuo lähti etenemään! Tästä on kyllä aika helppo varmaan leipoa monitoimiponi meille!
Olimme vartin verran käyttäneet aikaa kävelyyn, joten kysyin Elealta miltä poni hänestä tuntuu ja voisiko heidät päästää liinan päähän kävelemään ympyrälle. Nainen vastasi myöntävästi ja lähetin ratsukon ympyrälle. Repe asteli kiltisti kauemmas liinan päähän ja jatkoi määrätietoisesti eteenpäin kävelyä.
”Ota ohjat löysänä käteen”, sanoin ja Eleahan ohjat käsiinsä nosti. Repe ei ollut asiasta millänsäkään, kun sitäkin oli treenattu, että ohjat joskus kiristyvät. Selässä oleva nainen päätti omatoimisesti kokeilla mitä Repe sanoisi, jos ohjasta pidättäisi ja käytti myös toki ääniapua samalla. Hienostihan Repe pysähtyi ja saimme todeta, että eiköhän tämä ole tässä. On tuota mustuaista jo ihan tarpeeksi ”kiusattu” tälle päivää ja voimme jatkaa toisena päivänä lisää.
Liikkumista satulan kanssa, pk-merkintä - Kirj. Om. (317 sanaa)
Repeä oli jo totutettu satulaan paikallaan ollessa, joten tänään oli vuorossa lähteä satulan kanssa liikkeelle. Olin tallilaisille maininnut asiasta, että maneesiin ei 9-10 välisenä aikana tulla ja onneksi aika harva meillä tuohon aikaan edes maneesia tarvitsee.Repe oli viety ulos jo seitsemän aikaan aamulla, joten kävin hakemassa sen takaisin sisälle, riisuin siltä loimen ja harjasin ponin huolellisesti. Kauaa ei nokka tuhissut, koska ori oli aika puhdas loimen alta ja niin lähdettiin ponin kanssa maneesiin, jossa satula jo odotteli.
Alkuun ”heittelin” taas satulahuopaa selkään ja liikuttelin sitä selässä varmistaakseni, ettei se vieläkään reaktiota ponissa aiheuttanut ja eihän Repe siihen mitenkään reagoinut fiksu poni, kun oli. Tai siis, voihan fiksutkin ponit reagoida, mutta kuitenkin. Huopa oli selässä, joten sitten oli satulan vuoro. Näytin satulan orille ja annoin sen haistella sitä hetken ennen, kuin nostin mustan koulusatulan ponin selkään ja heiluttelin sitäkin. Jälleen, ei reaktiota. Vielä vyö kiinni ja pitäisi lähteä liikkeelle.
Ensin jätin jalustimet pois satulasta ja käveleskeltiin vain hetki ympäri maneesia satulan kanssa, jonka jälkeen kiristin vyötä vähän lisää ja laitoin jalustimet takaisin kiinni satulaan, mutten laskenut niitä alas ja jälleen käveltiin. Kun tästäkään ei reaktiota Repestä irti saatu, niin ohjasin orin liinan päähän ympyrälle ja käskin ravaamaan. Vähän nyt jännitti lätsähtelevät jalustimet satulaa vasten, mutta suurin reaktio oli korvien kääntely ja vähän kylkien katselu.
Kun Repe ravasi rennosti jalustimet ylhäällä, pysäytin ponin ja laskin jalustimet. Sidoin ne kuitenkin löyhästi satulavyön renkaaseen kiinni, jotta ne eivät aivan vallattomasti pomppisi ja laitoin orin kävelemään uudelleen ympyrälle. Nyt poni hetken säpsähteli kylkiä vasten osuvia jalustimia, mutta vieläkään se ei isosti reagoinut. Pari pikaisempaa askelta se välillä otti.
Olimme työskennelleet noin 20 minuuttia, joten käskin Repen vielä hetkeksi raviin ja nyt se ravasi jo kuin vanha tekijä jalustimien välillä osuessa kylkiin. Pitkään en kuitenkaan viitsinyt enää oria pistää töihin, joten parin kierroksen jälkeen hidastin ponin käyntiin ja kävelytin sitä hetken ennen, kuin palautin sen takaisin talliin varusteiden purkua ja ulosvientiä varten.