Pohjansoihtu

virtuaalihevonen - sim-game horse (not a real one!!)


Kuvat klikkaamalla suuremmiksi - Kuvat/photos © Ram.
» Lempinimi: Soopa
» Syntymäaika: 29.05.20103
» Sukupuoli: Tamma
» Rotu: Suomenhevonen
» Säkäkorkeus: 157cm

» Koulutus: 120cm
» Painotuslaji: Esteratsastus

» Kasvattaja: Narri& Lissu, Susiraja
» Omistaja: Mustasuo (VLR-03669)

» Rekisterinumero: VH13-018-0695

Menestys

    » saavutus
    » saavutus


3v - 04.02.2014
4v - 30.04.2014
5v - 23.07.2014
6v - 15.10.2014
7v - 06.01.2015
8v - 01.04.2015
9v - 24.06.2015
10v - 16.09.2015
11v - 08.12.2015
12v - 01.03.2016
13v - 25.05.2016
14v - 17.08.2016
15v - 08.11.2016
16v - 31.01.2017
17v - 26.04.2017
18v - 19.07.2017
19v - 11.10.2017
20v - 02.01.2018
21v - 28.03.2018
22v - 20.06.2018

Luonne

Soopa on hidassytytteinen kaveri kaikin puolin. Hevonen tuntuu tajuavan kaiken viiden minuutin viiveellä jos silloinkaan, eikä ole mitään takeita, että Soopa asian tajuttuaan ymmärtää reagoida siihen. Hölmöläistä ei kuitenkaan voi olla rakastamatta, yksinkertainen ja hidas hevonen kieltämättä on, mutta myös rakastettava luottoratsu ja haliponi. Vauhtiin päässessään tamma ei oikein osaa pysähtyä vaan on vähän kuin sarvikuono, joka vain menee ja menee eteenpäin ja jonka pysäyttäminen on sama, kuin yrittäisi hypätä tavarajunan alle.

Jokainen pieni ja miksei vähän isompikin hevostyttö haluaa Soopan hoidokikseen; tamma seisoo kiltisti paikoillaan oli kiinni tai ei ja nauttii jokaisesta harjanvedosta. Soopa seisoskelee pää painuksissa ja huuli pitkällä paikoillaan, venyttelee nautinnollisesti kun sitä rapsuttaa ja hörisee tervehdyksiä tutuille. Kaviot eivät välttämättä nouse ensimmäisellä kerralla kun tamma unohtuu ihmettelemään jotain, mutta tahallaan hevonen ei muuraa jalkojaan lattiaan. Simppeli varustettava, tamma ei pullistele tai hangoittele kuolaimia vastaan vaan antaa hoitajansa puuhata tässäkin suhteessa miten päin haluaa.
Soopa on perässäkiskottavaa mallia kun taluttamisesta puhutaan, hevonen unohtuu ihmettelemään (ja syömään) vähän kaikkea eikä sillä ole koskaan mikään kiire. Äkilliset äänet saattavat saada tamman säpsähtämään, mutta säikkyjuoksemista tai pystyynhyppimistä on turha pelätä, sillä Soopa on aivan liias hidassytytteinen tajuamaan, että jotakin pitäisi säikähtää.

Ratsuna Soopa ei ole erikoisen näyttävä, se on tasainen puksuttaja, välillä vähän liiankin tasainen. Tamma on tavan peruspuksu, osaava kyllä mutta peruspuksu, luottoratsu jonka kanssa voi mennä ja tehdä miten päin haluaa ilman pelkoa yllätysmomenteista. Soopan kanssa kokee onnistumisia, mutta vähän turhankin herkästi; hevonen tekee aina mitä pyydetään, myös silloin kun ei aivan tajua miltä siltä haetaan. Umpikilttinä tapauksena Soopa yrittää aina parhaansa, vaikka saattaa tajuta kääntävät avut vähän myöhään ja törmätä aitaan tai unohtaa väistättää pohjetta ennen kuin ura loppuu kesken. Toisaalta sen kanssa voi kokea jännityksen hetkiä, sillä tamma on hidas pääsemään vauhtiin vaan vauhtiin päästessään se ei niin vain seisahdukaan.
Esteillä Soopa on enemmän hereillä, tai ainakin se tajuaa hypätä. Hevonen on kyllä sen verran hämmentyneen oloinen, ettei voi olla aivan varma onko se tilanteen tasalla vai hyppääkö se silkkaa tottumusta. Niin tai näin Soopa on oikein pätevä esteratsu, vähän hidas ja mitäänsanomaton mutta pätevä luottoratsu jonka kanssa harjoitella ja saada rutiinia esteille.

Kisoissa Soopa saattaa vähän jännittää, jos muistaa tai edes tajuaa, että nyt ei olla kotona. Tamma pyrkii vieraissakin paikoissa olemaan mieliksi ja pysyttelemään poissa tieltä. Hevonen on kenen tahansa käsiteltävissä, se ei ime pöllöenergiaa itseensä vaikka kyseessä olisi miten suuret kissanristiäiset. Verkka sujuu hitaasti mutta varmasti, ja Soopaa joutuu moneen kertaan aktivoimaan, että itse suoritukseen tulee jotain eloa ja ruusuke ei ole pelkkä ratsastajan kaunis haaveuni.
© Kasvattaja
i. Vitsin Vonkaaja
sph, punarautias, 144cm
SLA-II, YLA2
ii. Vitsin Viiksivallu
sph, tummanrautias, 143cm
iii. Syyskyyn Supervitsi
iie. Yksisiipinen Revontuli
ie. Rääväsuinen Nirppanokka
sph, rautias, 147cm
iei. Pikku-Kolmonen
iee. Rääväsuinen Näsäviistastelija
e. Pohjanpalo
sh, ruunikko, 160cm
SLA-I
ei. Pallottelija
sh, rautias, 156cm
eii. Kuplanpuhkoja
eie. Lootaaja
ee. Revontulten Repijä
sh, musta, 161cm
eei. Repolainen
eee. Repe-Epeli

Sukuselvitys

ii. Vitsin viiksivallu kasvatti Valdo Vitsinen. Ori on painottunut vahvasti esteratsastukseen, koulukiemurat kun ei siltä oikein sujuneet kovin kehuttavasti.  Valluksi kutsuttu piensuomenhevonen asuu Keski-Suomessa, mutta sen tarkempaa tietoa ei nykyisestä sijainnista ole. Sillä on jälkeläisiä jo runsaat 11 kappaletta, mutta lisääkin olisi mahdollisesti tulossa.

iii. Syyskuun Supervitsi, eli tutummin Vitsi, oli liinakko suomenhevonen. Korkeutta orilla oli 150 senttiä ja väritykseltään se oli liinakko. Rakenne sillä oli jykevä ja lihaksikas, hieman työhevosmainen siis. Vaikka orilla oli raskasrakenne, niin se ei ole estänyt pärjäämistä estekisoissa - toki taso ei korkea ollut, mutta pärjäsi se silti. Vitsiä ei juurikaan näyttelyissä pärjännyt, mutta luonteeltaan se oli täyskymppi. Jälkeläisiä hevosella ei ole muita, kuin Vitsin Viiksivallu. Vitsi kuoli ollessaan 12 vuotias ja kuolinsyynä vakava kaviokuume.

iie. Yksisiipinen Revontuli oli hyvin menestynyt näyttelyhevonen, joka myös palkittiin muotovaliona. Se kierteli jonkin verran esteratsastuksessa ja painotukseltaan se oli koulupainotteinen. Enemmän kuitenkin kisakalenteri täyttyi näyttelyistä. Jälkeläisiä tammalla on tiedossa neljä, joista vain kaksi on menestynyt erityisen hyvin.

ie. Rääväsuinen Nirppanokka on reipas piensuomenhevonen. Väritykseltään se on rautias ja luonteeltaan sellainen, jota joko rakastaa tai vihaa. Se on energinen, eloisa ja reipas, jonka luonne ei sitten kaikkia miellyttäkään ja onpa se myös melko kipakkakin, jos jokin ei sen mieleen ole. Esteillä tamma oli todella innokas nuorempana ja edelleenkin ne ovat neidin mieleen. Nykyään se tosin viettää lokoista elämäänsä tyytyväisenä maatilalla. Jälkeläisiä Nirppanokalla on kolme kappaletta.

iei. Tummanpunarautias Pikku-Kolmonen toimittaa nykyään maastohevosen virkaa eläkekodissaan. Luonteeltaan se on edelleen lempeä ja karsivällinen hevonen ja senpä takia siitä moni niin paljon tykkääkin. Toki komeuttakin löytyy, joten melkoisen täydellinen paketti siis kyseessä. Se tunnettiin hevospiireissä erinomaisena estehevosena ja kilpailuihin osallistuessaan se sijoittuikuin useasti erittäin hyvin. Jälkeläisiä orille on ehtinyt siunaantua 26 kappaletta.

iee. Rääväsuinen Näsäviisastelija oli kasvattajansa yksi lempitammoista, joka kuitenkin jouduttiin lopettamaan vaivaamaan ruvenneen jalkavian takia 21 vuotiaana. Melkoinen energiapommi tamma oli ja se toikin omat haasteensa punarautiaan tamman käsittelyyn. Näyttelyissä tamma sai kehuja kauneudestaan ja se palkittiinkiin yleensä parhaana tammana. Kovin ihmisrakas ei tamma ollut, vaan se oli erityisen tarkka omasta tilastaan ja teki sen myös selväksi. Näyttelyiden lisäksi tammalla startattiin este- ja koulukisoissa, joissa se sai hyviä tuloksia. Kysyntä tamman jälkeläisistä oli suuri ja niitä oli suuri kysyntä, mutta jälkeläisiä tammalle kuitenkin siunautui vain neljä kappaletta.

ei. Pallottelija oli mutkaton hevonen, jonka kanssa pärjäsi junioritkin. Se oli koko perheen kisahevonen, jonka kanssa kisasi poneista hevosiin siirtyvä kilparatsastajan alku ja myös perheen äidin osaava, sekä kapasiteetikas ratsu. Pääsääntöisesti orilla kisattiin esteillä, mutta monitoimihevosen rooliin kuului myös koulu- ja kenttäkisat perheenjäsenten hakiessa sitä omaa lajiaan. Pallottelijalla on jälkeläisiä useita, joista suurin osa on este- ja kenttäratsuja. Varsoilla yhteistä on hyvä ja selväpäinen luonne, sekä hyppykapasteetti.

eii. Kuplanpuhkoja oli 110-120 radoilla kisannut Kainuun alueen ylpeys, jota hehkutettiin lehdessä kesäteatterin ynnämuun touhun yhteydessä. LAhjoja orilla olisi ollut koululuokkiinkin, mutta ratsastajan ollessa täysin esteratsasta, ei oria kouluaitojen sisäpuolella nähty. Korkeutta orilla oli 159 senttimetriä ja väritykseltään rautias, mutta valitettavasti rakenne ei niin häävi ollut ja joillekin varsoille isänsä rakenneviat periytyivätkin. Kuplanpuhkoja periytti varsoilleen pääasiassa hyppykapasiteettiä, eikä hyppytyyliään, joka hieman järkyttävä oli.

eie. Lootaaja oli 155 senttinen rautias tamma, jolla kisattiinkin esteillä. Kukaan ei oikeastaan edes osannut odottaa tamman voittavan mitään, mutta silti sen menestys oli hyvää. Lootaaja oli fiksu hyppääjä, joka hyppäsi yli mitä, missä ja aikalailla miten vaan, mutta jos nurinmeno oli mahdollinen, ei tamma siinä vaiheessa hypännyt. Tamman älykkyyttä kiiteltiin monesti, se kun tuntui osaavan katsoa radan kunnon ja ponnistuspaikat paremmin kuin ratsastajansa. Koulupuolelle olisi kyllä liikettä riittänyt, mutta keskittymistä ei niinkään. Lootaajalla on neljä varsaa, jotka kaikki päätyivät menestyneiksi esteratsuiksi. Varsoilleen tamma periytti hyvää luonnettaan ja upeita liikkeitään, sekä hyväasentoisia ja erittäin terveitä jalkojaan.

ee. Revontulen Repijä on Pohjois-Pohjanmaalta kotoisin oleva musta tamma, jolta korkeutta löytyi 161 senttimetriä. Se valtasi pohjoisen kilpakentät, jonka jälkeen lähdettiin menestystä hakemaan myös etelästä ja pärjäsihän se sielläkin erittäin hyvin. Ympäri Suomea kisannut tamma ihastutti keräten katseita ja niiden lisäksi myös ruusukkeita. Koulupuolella Repijä menestyi hieman vaativattomammin, kuin estepuolella ja oli koulukisoissa tahmea ja jäykkä. Esteradoilla tamma loisti tehden hyviä aikoja ja tasaisen hyvää jälkeä aina 140 senttisille radoille asti. Vaikka luonne hevosella oli täydellisen tuntihevosen luonne, se silti oli kisahevonen henkeen ja vereen. Omistaja kehuikin tammaansa "fiksuimmaksi kohtaamakseen hevoseksi". Nykyään Revontulen Repijä asustelee Lapissa kasvattaen mahaansa ja tehden varsoja siinä sivussa.

eei. Repolainen oli väritykseltään harvinainen punainen punarautias, joka oli myös raamikas, edustava ja karismaattinen kisapeli. Sillä kisattiin 120-130cm radoilla ja sieltä napattiinkiin mukaan ruusuke poikineen. Orilla oli taipumista kuumua ja se vaatikin rauhallisen ratsastajan suoriutuakseen radoista kunnialla. Jos ori pääsi kuumumaan, alkoi puomit pudota ja loikittiin esteiden sekaan, kun hyppyyn lähdettiin paria askelta liian akaisin. Esteiden ollessa poissa silmistä, tuntui hevonen nukahtavan siihen paikkaan. Repolainen olikin todella rauhallinen kaveri, jonka mielen rauhaa ei tammat saaneet edes järkkymään. Ratsukantakirjaankin ori pääsi heittämällä ja oli suosittu jalostuksessa, jonka ansiosta jälkeläismäärä hipookin pilviä. Varsoilleen Repolainen on periyttänyt hyppylahjojaan.

eee. Repe-Epeli asusteli Lapissa ja kisasi kouluradoilla helppoa A:ta ja esteillä hypättiin aina sinne 130 senttiin asti hyvällä menestyksellä. Tamman vanhemmat olivat keskivertoisia aluetason kisaratsuja, joiden jälkeläiset tuntuivat jäävän sinne helppoon B:n/A:n ja esteillä metriin, mutta onneksi Repe-Epelille löydettiin oikeanlainen omistaja, joka kaivoi tammasta kaiken kapasiteetin esiin. Luonteeltaan tamma oli yhdistelmä nöyrää pullahevosta ja säpäkkää kilpahevosta oikealla suhteella. Kotona se oli kaikkien käsiteltävissä ja se tiesi, milloin selässä oli kokematon ratsastaja ja käyttäytyi sen mukaan. Osaavan kanssa se taas vaati kunnon ratsastamista ja hienovaraisia, sekä selkeitä apuja.

Jälkeläiset

10.07.2015 t. Kellolehdon Soihtuva Pyryharakka
21.11.2014 o. Kellolehdon Mustaharakka Pyryharakka

Kilpailukalenteri

ERJ:n alaiset
01.11.2013 - Kurja - 120cm - 2/30
03.11.2013 - Kurja - 120cm - 4/29
03.11.2013 - Kurja - 120cm - 1/30
00.00.0000 - luokka - kutsu - sija
00.00.0000 - luokka - kutsu - sija
00.00.0000 - luokka - kutsu - sija
00.00.0000 - luokka - kutsu - sija
00.00.0000 - luokka - kutsu - sija
00.00.0000 - luokka - kutsu - sija
00.00.0000 - luokka - kutsu - sija
00.00.0000 - luokka - kutsu - sija

Valmennukset

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Ut viverra ultricies massa non ultricies. Duis pharetra lectus et pellentesque dapibus. Aenean vulputate ante nec mi sollicitudin, in ultricies ligula lacinia. Nunc aliquet tellus sed neque blandit, at rhoncus nunc iaculis. Vivamus ut nisi quis augue ultricies tempus. Duis nec suscipit libero, ac dapibus velit. Suspendisse sit amet sapien sed diam congue tristique. Morbi ornare volutpat porttitor. Aenean scelerisque ligula ac porta convallis. Curabitur pretium dolor lorem. Pellentesque aliquam interdum ante, eget elementum neque vulputate quis. Vivamus ullamcorper, magna non facilisis gravida, turpis massa rutrum ligula, quis mattis augue lorem non ligula. Curabitur dapibus imperdiet purus. Nam velit augue, pretium ut elit in, molestie congue est.

Aenean vel quam lacinia, feugiat mi a, volutpat nibh. Vivamus et tincidunt dui. Cras dui urna, euismod eu justo facilisis, tristique consectetur augue. Praesent pharetra urna at scelerisque sodales. Quisque faucibus sem eu enim elementum dignissim. Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Proin non elit nisi. Aenean interdum lectus arcu, quis sodales mi facilisis a. Maecenas at justo tincidunt, pharetra massa eget, ullamcorper justo. Nam feugiat, justo et venenatis hendrerit, turpis metus mattis nisl, porta bibendum neque justo ac turpis. Nam viverra ante a arcu sollicitudin, eget laoreet ante ornare. Cras at dui at tellus accumsan condimentum.

Päiväkirja

28.01.2015 - kirjoittanut Jaana K.
Jee, lunta! Eli tänään oli sitten vuorossa maastoilua porukalla. Jokainen meistä laitteli ratsunsa iloisesti höpisten valmiiksi. Itse olin valinnut ratsukseni Soopan ja harjailin tammaa sen karsinassa kaikessa rauhassa. Kaikki näyttivät aloittavan varustamisen, joten kipaisin itsekin hakemaan tamman varusteet ja puin ne nopeasti hevosen päälle, jonka jälkeen painoin kypärän päähäni ja kiskaisin ohuen toppatakin niskaan, vaikka ei ulkona nyt hirveän kylmä ollut.

Asetuimme jonoon talliporukan kanssa niin, että minä vedin letkaa ja takanani oli sitten Siru ja Karo, Kati ja Ressu, Ammi ja Pyry, Missy ja Hapsu, Miro ja Wanta, Jiri ja Monroe, sekä Mikael Jatalla. Suuntasimme kohti pitempää maastoreittiä, jonka varrella myös pellot sijaitsivat. Pelloille oli tarkoitus mennä vetämään hankirallia, paitsi Mikael, joka oli ilmoittanut seuraavansa kyllä perässä, muttei alkaisi mihinkään "kakaroiden" pöljyyksiin.

Etenimme rauhallisessa ravissa kohti laukkasuoraa ja jo mutkassa alkoi hevosista vaistota kireyttä. Ne selvästi tajusivat, että nyt saisi painella hetken aikaa lujempaa. Painoin laukkapohkeet Soopan kylkiin ja tamma ampaisi eteenpäin. Lähestyimme ylämäkeä, jonka jälkeen suora vielä jatkuisi, joten nousin kevyeeseen istuntaan ja annoin Soopan kauhoa ylämäen omassa tahdissaan ylös. Vilkuilin välillä taakseni ja jokainen hevonen eteni vauhdilla, mutta ilman yritystä ohitella ketään.

Ylä- ja alamäen jälkeen huikkasin muille, että hidastettaisiin vauhtia ja jokainen hevosista tiputti nätisti raville, mitä nyt osa viskeli päätään ilmoittaakseen halustaan juosta.  Pellot avautuivat edessämme ja suuntasimme sinne. Mikael ratsasti Jatalla muutaman kerran pellon poikki edestakaisin tehden meille samalla lähtöviivan, jolta peltolaukkakisa otettaisiin. Mies sanoi toimivansa tuomarina ja lähettäjänä, joten me muut asetuimme viivalle riviin.

Mikael huusi numerot 3,2 ja 1, jonka jälkeen ampaisimme liikkeelle. Annoin Soopalle aikalailla vapaat ohjat ja tamma venyttäytyi allani täyteen pituuteensa kauhoen kavioillaan lunta uskomatonta vauhtia. Pellon päässä hidastin tammaa ja käänsin sen nopeasti ympäri antaen sen painella takaisin niin lujaa, kuin kintuistaan pääsee. Jiri ja Monroe olivat kuitenkin nopeimpia (no onko tuo nyt kummamkaan tuollaisella kilometrin mittaisilla koivilla varustetulla hevosella) ja Kati Ressun kanssa toisena.

Käännyimme takaisin tallia kohti rupatellen niitä näitä. Tallilla jokainen hoiti hevosensa ulos meno kuntoon ja Miron lupautuessa viemään Soopakin ulos, päätin livahtaa oleskelutiloihin keittämään kahvia ja kaakaota, joiden merkeissä loppuilta sujui aina iltatalliin asti, joka hoidettiin myös yhteisvoimin.

Ulkoasu © Pilvimarja 2013 / Heidi