Toffelnut

yleispainoitteinen

Syntynyt18.6.2015 (10v, 04.01.2015)VH-tunnusVH15-017-0561
RotushetlanninponiSukupuoliori
VärirautiasSäkäkorkeus98cm
TasoHeB, 60cm, vaativa valjakkoPainoitusyleispainoitus
OmistajaCatia (VRL-00801)KasvattajaSointula
Saavutukset Tammikuun 2017 laatuarvostelutilaisuudessa,
pistein 6,5 + 40 + 24,5 + 16 + 15 = 102p. VVJ-I
kuvan © SN
tämä on virtuaalihevonen - this is a virtual horse

Luonnekuvaus

Toffelnut on kyllä nimensä mukainen poni. Hurmaava rautias, jonka luonne on kuin suussa sulava toffee, ulkokuoreltaan kova, mutta siihen tutustuessa siitä avautuu pehmenevä oripoika, joka vie sydämen. Ori haluaa miellyttää ihmistä, mutta muita hevosia kohtaan se on varovainen ja kova. Jos taskusta kantautuu raudikon nenään miellyttävä tuoksu, seuraa se ihmistä kuin hai laivaa. Varastaminen on ehkä tämän pikkuisen ainut pahe, sillä makupalat katoavat alta aika yksikön taskustasi, mikäli orilla on sinne vapaa pääsy. Tästä voikin päätellä orin olevan joissakin tilanteissa ahne, joka ainakin helpottaa huomattavasti orin hakemista tarhasta.

Toffeen käsittely on hyvin helppoa, kunhan olet vuorannut itsesi hyvillä tuoksuilla. Liika hajuvesi saa sen arkailemaan ja näin ollen voi olla hieman varovainen ihmistä kohtaan, joten hajuvesien käyttö herran seurassa on kiellettyä. Mikäli tosiaan tuoksut makupaloilta tai heinältä, asia on eri ja ori onkin sulaa vahaa käsissäsi. Harjaaminen ja kavioiden putsaus sujuu moitteetta ja ori seisookin nätisti paikallaan käytävällä. Valjastaminen tai satulointi ei tuota ongelmia. Kovia ääniä tulisi kuitenkin välttää toimenpiteiden aikana, sillä ori säikkyy niitä helposti.

Ajaessa toffee on hyvinkin pehmeä käsille. Se kuuntelee ohjastajan apuja ja käskyjä hyvin noudattaen ja sopii pienemmänkin lapsen harjoituksiin. Välillä tuntuu kuin ori lukisi ajatuksiasi, sillä tuntuu kuin se tekisi mitä pyydetään jo silloin kun ajattelet vasta asiaa ja olet aikeissa tehdä sen seuraavaksi. Kaikkien ohjastajien kanssa ori ei silti toimi halutulla tavalla, mutta pyrkii tekemään parhaansa. Toffeella ratsastaminenkaan ei ole ongelma, se kuuntelee hyvin apuja ja toimii varsinkin hyvänä opetusratsuna pienemmille lapsille. Tämän vuoksi ei ehkä ensimmäisenä tajuaisi, että alla onkin ori, koska se toimii kaikilla tavoin hyvin. Vaikka toffee pelkääkin kovia ääniä, sitä ei kilpailutilanteessa huomaa. Ehkä ori jännittää niin paljon itse suoritustaan, että unohtaa kaiken ympärillä kuuluvan ja tapahtuvan. Tuntuu kuin ori olisi hyvinkin valmis tulevaan koitokseen. Itse suorituksessa se keskittyy täysin siihen mitä se tekee ja toimii hyvin käsissä.

Sukutaulu

Ch, KTK-II
i: Lucas FK
rn, 102cm
VIR MVA Ch, KTK-III
ii: Bulbasaur v. Raad rn, 101cm
VIR MVA Ch, KTK-II, SHLA-I, YLA1, ERJ-I
iii: Dust&Bones 483
VIR MVA Ch, KTK-II
iie: Evona v. Raad
ie: Peaches Dei rt, 99cm VIR MVA Ch, KTK-I, VVJ-I, YLA2
iei: Cecam Road Trippin'
VIR MVA Ch, KTK-II, VVJ-II
iee: Caldwell Ofelia
Ch, KTK-I
e: Tiilikan Suffeli
rn, 93cm
SHLA-II
ei: Vaapukan Ronkeli rt, 95cm
eii: Rhett v. Moons
eie: NLI Blondine
ee: Violan Unia rn, 91cm VVJ-I
eei: Edenelle Guevara
VVJ-II, YLA2
eee: Frein Ginevra

Jälkikasvu

01. she-o. Toffifee v.d Gateaway s. 25.02.2016 emä Lasin Saundra

NJ Näyttelyt

Ominaisuuspisteet ja kilpailutasot
Hyppykapasiteetti ja rohkeus
Nopeus ja kestävyys
Kuuliaisuus ja luonne
Tahti ja irtonaisuus
Tarkkuus ja ketteryys
Kouluratsastus tasolla /
Esteratsastus tasolla /
Kenttäratsastus tasolla /
Valjakkoajo tasolla /

Hevonen kilpailee vain porrastetuissa kilpailuissa painoituslajissaan aina maximitasolleen asti. Tämän jälkeen se siirtyy pelkästään jalostuskäyttöön.

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

09.01.2017 - Päiväkirjamerkintä, ajoreissu (kirjoittanut omistaja)
Aamulla oli kirpeä pakkanen kun kävelin kohti tallirakennusta. Lumi narskui mukavasti jalkojen alla ja mietin, että tästä tuleekin mahtava ja hieno päivä kaikinpuolin. Päätin ottaa kärryjen eteen Toffelnutin, sillä se kaipasi jo hieman liikuntaa ja oli loistava valinta kaikin puolin. Harjasin nopeasti ponin ja valjastin sen kärryjen eteen, jotta pääsisimme pian matkaan.

Ihanan viileä viima osui kasvoilleni kun lähdimme tallin pihasta kohti metsälenkkiämme. Aurinko alkoi pikkuhiljaa nousta puiden takaa ja linnutkin lentelivät. Vähän matkaa taivallettuamme nostin käynnistä raviin. Ori oli oikein tyytyväinen menoomme ja näytti nauttivansa täysin rinnoin. Yhtäkkiä eteemme pomppasi metsästä hirvi. Poni pelästyi ja nousi jaloilleen ja minulla olikin aika tekeminen, jotta sain sen rauhoittumaan. Hirvikin ihmetteli meitä hetken, kunnes palasi takaisin metsään. Ponin kanssa katselimme toisiamme yhtä hämmentyneinä kuin hirvi katseli meitä. Kun olimme rauhoittuneet, jatkoimme matkaa kotiinpäin.

Kotiinpäin mennessämme ori oli hyvin jännittyneen oloinen, ihan kuin se olisi odotellut seuraavaa iskua metsästä. Päätin nostaa vauhtimme käynnistä laukkaan, jotta poni saisi vähän päästellä höyryjä. Ori nauttikin tästä käänteestä paljon ja huomasin jo kuinka poni alkoi rentoutumaan yhä enemmän ja enemmän. Hidastin lopulta takaisin käyntiin, jotta rasitus ei olisi kauhean kova pakkasella. Pian alkoikin tallin piha häämöttää puiden takaa ja olimmekin molemmat ihan hiestä märkinä ja yhtä kokemusta rikkaampana. Tallille päästyäni purin ponilta varusteet ja kuivasin sen mahdollisimman hyvin. Tämän jälkeen se pääsi mutustamaan karsinaansa heiniä tyytyväisenä siitä, että oltiin turvassa. Se oli jo kuin ei olisi mitään tapahtunutkaan ja ruoka pääasiassa mielessä.

01.01.2017 - Päiväkirjamerkintä, orin karkuteissu (kirjoittanut omistaja)
Olin matkalla kohti Toffelnutin tarhaa, joka sijaitsi tallin takana. Mukanani oli vielä ämpäri, jossa oli orin lempiherkkuja, jotta saisin sen helposti seuraamaan minua tallitiloihin. Olin aikeissa lähteä vähän ajelemaan orilla ja mietinkin jo päässäni miellyttävää metsälenkkiä rauhallisesti ajellen kirpeässä pienessä pakkasessa, mutta tarhalle päästyäni se oli tyhjä. Yläpuomi oli poissa paikoiltaan ja oria ei näkynyt missään. Kirosin hiljaa mielessäni, että miksi juuri tänään palatessani tallirakennukselle. Ensimmäisenä vilkaisin työvuorolistaa siinä toivossa, että näkisin kenen vuoro on ollut tarhata ponit. Lähdin etsimään tarhaajaa, jonka löysinkin loppujen lopuksi yhdestä karsinasta, sitä siivoamassa. Kerroin mitä oli tapahtunut ja varmistin, että oliko hän varmasti laittanut yläpuomin kunnolla kiinni, sillä toffeella oli todellakin tapana lähteä miellyttävien hajujen perään. Hän kuitenkin vannoi, että oli laittanut puomin kunnolla paikalleen, ja pyysin, että ilmoittaisi muulle henkilökunnalle, jotta he voisivat tutkia onko kukaan muu karannut sillä välin kun lähdin etsimään toffeeta.

Minulla oli mukana edelleen ämpäri, johon olin herkkuja kipannut. Lähdin tallilta kävelemään kohti lähintä naapuria ja hetken päästä näinkin pienien kavioiden jälkiä jotka johtivatkin suoraan lähimpään naapuriin. Matkaa olikin pari kilometriä ja aloin miettimään, koska tulee pimeä ja onko ori kunnossa. Harmitti vähän, että tämän päiväinen ajelu orin kanssa jää väliin, mutta ei asialle voinut mitään. Lähennyin naapurin pihaa josta kuulinkin kauheaa kiroamista ja huutoa. Otin jalat alleni ja näky olikin huvittava, pieni rautias poni söi linnuille tarkoitettua kauralyhtyä samalla kun naapurin ukko yritti saada siihen vauhtia ja järkeä. Pyytelin naapurilta anteeksi ponin käyttäytymistä ja kerroin sen karanneen tarhastaan ja ettei tätä enää ikinä tapahdu. Naapuri oli hyvin mielissään, että hain pienen tuholaisen hänen mailtaan. Heitin orille riimun päähän ja lähdimme kävelemään kotiinpäin.

Kotiintulomatkalla oria kiinnostikin mukanani ollut ämpäri, mutta kun herkut loppuivat, ei se olisi millään suostunut jatkamaan enää matkaa. Mietin, että mikä nyt avuksi, kunnes muistin, että takkini taskussa on vielä namupalapaketin jäänteet, jota rapistelinkin loppumatkan tallille. Tallilla meitä odottikin jo eläinlääkäri, joka tutki ponin päällisin puolin ja ori olikin kunnossa. Työntekijät olivat myös tutkineet puomin, ja se oli ollut huonosti kiinnitettynä, joten ori oli sen vain saanut pois paikaltaan ja lähtenyt lätkimään. Työntekijä sai nuhteita ja lupasi parantaa tapansa ja tarkistaa tarhat paremmin. Myöskään muut ponit eivät olleet karanneet.

Hetken päästä puhelimeni soi ja siellä soitti naapurin ukko. Naapuri oli tutkinut tiluksiaan ja ori olikin tehnyt vähän enemmän jälkeä karkureissullaan kuin vain syönyt kauralyhdettä. Ori oli myös yrittänyt murtautua heinäsuuliin ja oli pelotellut myös navetassa olevia lehmiä. Myöskin lähin pelto oli ollut täynnä kavion jälkiä. Naapuri ei kuulostanut kovin tyytyväiseltä orin toimintaan, ja lupasinkin korvata hänelle kaikki vahingot joita ori aiheutti. Puhelun päätyttyä kirosin sitä, kuinka noinkin pieni poni saa aikaan isot tuhot ja murheet. Nyt loppuikin sitten toffeelta herkut vähäksi aikaa ja ”rangaistukseksi” saa myös toimia opetusponina naapurin ukon lapsille, ilmaiseksi, määrittelemättömän ajan. Jos pitäisi miettiä jotakin hyötyä reissusta, hyötynä oli se, että saimme ainakin muistoihimme hyvinkin erilaisen kokemuksen.

13.09.2016 - Valjakkovalmennus Vilma Santikko (kirjoittanut omistaja)
Saavuin Elfengårdiin valmentamaan Catiaa ja hänen shetlanninponioriaan Toffelnutia. Olin hieman etuajassa, kuten yleensä ja näinkin Catian varustavan oria valmennusta varten. Huikkasin hänelle, että käy tekemässä maastossa alkuveryttelyt ja tulee sitten hetken päästä kentälle. Tänään oli vuorossa tarkkuusajoa ja tämän vuoksi laitoin kentälle kartioita, joidenka päälle tuli palloja. En tehnyt radasta mitenkään vaikeaa, mutta kyllä siinä haastetta silti olisi. Catia ohjasikin jo oria metsäreitiltä ja huikkasin hänelle, että voitte tulla tänne. Pyysin ohjastajaa ajamaan ponin jokaisessa askellajissa varoen kartioita, jotta pallot niiden päällä eivät tippuisi. Ohjeistin tekemään pitkällä sivulla olevan pujottelun, ensin käynnissä, sitten ravissa ja lopuksi laukassa. Pujottelu sujui todella hyvin ja huomasinkin kuinka näiden kahden yhteistyö pelaa todellakin loistavasti. Muutin hieman rataa ja pyysin heitä tekemään sen uudelleen. Nyt oli jo hieman vaikeuksia, mutta mitä lujempaa mentiin, sen tarkemmaksi se muuttui ja yhteistyön merkitys näkyi selvästi. Nyt pyysin ohjastajaa tekemään itse pujottelut niin kuin haluaa, jotta saataisiin ohjastajallekkin aivotyötä. Kaksikosta heti huomasi, että ori ajatteli ihan samalla tavalla kuin ohjastaja ja rata meni hienosti läpi pudottamatta yhtäkään palloa! Sanoin, että voitte tehdä jo loppuveryttelyitä ja että he saivat totisestikkin minut hiljaiseksi mahtavalla yhteistyöllään, enkä ollut koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Keräsin loppuveryttelyjen aikana kartiot ja pallot pois, hyvästelin kaksikon ja lähdin kohti uusia maisemia.