Grenström Ottar

valjakkopainoitteinen, tavoitetaso 7: vaativa valjakko

Syntynyt13.01.2015 (12v, 11.11.2015)VH-tunnusVH15-028-0093
RotugotlanninrussSukupuoliori
VäriruunikkoSäkäkorkeus125cm
Tasovaativa valjakkoPainoitusvaljakkoajo
OmistajaCatia (VRL-00801)KasvattajaPerhe Grenström
SaavutuksetHuhtikuun 2015 ylimääräisessä tilaisuudessa,
pistein 19 + 18 + 21 + 22 = 80p. KTK-I
Tammikuun 2016 laatuarvostelutilaisuudessa,
pistein 9 + 40 + 19 + 20 + 12,5 = 100,5p. VVJ-I
kuvan © scirlin
tämä on virtuaalihevonen - this is a virtual horse

Luonnekuvaus

Ensisilmäyksellä otto näyttää hyvin yllätyksiä täynnä olevalta poni herralta, mutta oikeasti otto on luonteeltaan hyvinkin nätisti käyttäytyvä herrasmies. Tässä tapauksessa tosiaan voisi sanoa, että ulkokuori hämää hyvinkin paljon, sitä mitä sen alta löytyy. Jos jotain pahuuksia täytyy orista etsiä, niin se on se kova himo tonkia rapsuttelijoiden taskuja makupalojen löytämisen toivossa. Eli otto on aika possu ruuan suhteen, tarjoat mitä vain, se on jo maistamassa ennen kuin ehdit edes kissaa sanoa. Otto on myös väliin aika mielenkiintoinen tapaus, se voi jäädä ihmettelemään yhtä asiaa pitkäksikin aikaa, esimerkiksi taivaalla lentäviä lintuja, eikä se silloin kuule eikä näe mitään muuta. Siksi otosta käytetäänkin usein tallillamme lempinimeä ihme&kumma.

Hoitotilanteessa orin voi pitää vaikka karsinassa vapaana ovet auki, sillä eihän tämä pieni possu mihinkään sieltä karkaa, jos on hyvän näköinen tuppo heinää turvan edessä. Tietenkin, on asia erikseen jos heinä sattuu loppumaan ja nälkä saattaa yllättää uudelleen, silloin on hyvä olla edes taskussa pussi, jota rapistella, jotta karsinan oven voi laittaa varmuuden vuoksi kiinni. Ori rakastaa olla paijattavana ja harjattavana, ja katsookin sen jälkeen hoitajan päälle, että mitäs sinä nyt vielä lopetit. Hierojankin käydessä se oikein nauttii kaikin siemauksin ansaitsemasta palkinnostaan. Orin kavioiden putsauskin sujuu ihan leikiten, samoiten valjastaminen, sillä se tietää, että pääsee tekemään sitä mistä se kaikista eniten nauttii, eli työnteosta.

Ajaessa otto on hyvinkin reipas ja oma-aloitteinen poni, joka ei ohjastajan pienistä virheistä välitä, vaan toimii aloittelevallekkin ohjastajalle hyvänä opettajana. Tarkkuutta ponin kanssa täytyy vielä harjoitella, mutta muuten yksilövaljakkona ponin kanssa ei ole ongelmaa. Otto sopisi myös hyvin isompiin valjakoihinkin hyvän luonteensa takia, mutta vielä ei ole löytynyt yhtä nopeaa ja ketterää kaveria rinnalle. Kilpailutilanteessa ori ei meinaa malttaa päästä trailerista tutkimaan ympärillä tapahtuvaa hälinää. Myös ympärillä pyörivät ihmiset vievät orin mielenkiinnon rapsutusten ja makupalojen toivossa. Itse kisakentällä ori toimii yhtä hyvin kuin kotonakin kärryjen edessä ja tarvittaessa paikkaa ohjastajan tekemät pienet virheet, jotta kilpailusuoritus sujuisi mallikkaasti maaliin asti.

Sukutaulu

i: Bingård Gustav
rn, 125cm
ii: Bingård Galle trn, 124cm iii: Bingård Kia
iie: Ilia
ie: Molly Moon rn, 120cm iei: Rubengårds Jonatan
iee: Estrid Moon
e: Grenström Polly
rn, 119cm
ei: Sigurd rn, 125cm eii: Sebastian
eie: Rönns Emily
ee: Sverans Jordgubbar rt, 120cm eei: Sverans Herman
eee: Sverans Blåbär

Oton isä Bingård Gustav oli komea ruunikko, 125cm korkea ori, joka kilpaili valjakkoajossa kansallisella tasolla. Gustav kiersi enimmäkseen kilpailuja ruotsin maalla, mutta kävi myös muutaman kerran kisaamassa ympäri eurooppaa hyvin menestyksekkäästi. Kilpailu-uran päätyttyä, ori ruunattiin ja se toimikin loppuaikansa ratsastuskouluratsuna. Gustavin jälkeläisiä löytyy ympäri maailmaa, joista osa on perinyt isältään nopeuden ja tarkkuuden. Ori kuoli lopulta tultuaan 25-vuoden ikään juuri eläkkeelle päästyään. Oton isänisä Bingård Galle oli Bingård stallin ensimmäisiä menestyneitä kasvatteja kilparadoilla. Se menestyi hyvin kansallisella tasolla. Galle oli tummanruunikko ja korkeudeltaan 124cm. Ori periytti jälkeläisilleen hyvän rakenteen ja nopeutta. Galle kuoli lopulta pahaan ähkyyn ollessaan vasta 20 -vuotias. Oton isänisänisä Bingård Kia kilpaili ainoastaan aluetasolla valjakkoajossa. Ori ei ollut kovin menestynyt tapaus, mutta hyvien sukujuuriensa ansiosta kova nimi jalostusmarkkinoilla. Kia oli väriltään ruunikko ja korkeudeltaan huimat 127cm. Ori menehtyi vanhuuteen. Oton isänisänemä Ilia toimi pääasiassa ratsastuskouluratsuna Uppsalassa. Tamma oli väriltään tummanruunikko ja korkeudeltaan 120cm. Ilia kuoli tapaturmaisesti ratsastuskoulun tulipalossa. Oton isänemä Molly Moon kilpailu valjakkoajossa aluetasolla, kiertäen ympäri ruotsinmaata. Tamma oli väriltään ruunikko ja korkeudeltaan 120cm. Molly toimi kilpauransa jälkeen siitostammana ja menehtyi varsoessaan viimeisen kerran 21-vuotiaana. Oton isänemänisä Rubengårds Jonatan menestyi hyvin kansallisella tasolla valjakkoajokilpailuissa. Orista tehtiin jopa muistomerkki sen kotikaupunkiin, jossa moni paikallinen käy sytyttämässä kynttilän orin muistoksi, sen kuolinpäivänään. Jonatan oli väriltään ruunikko ja 126cm korkea. Oton isänemänemä Estrid Moon pysyi kasvattajallaan syntymästään asti ja perheen tytär kilpaili tammalla seurakilpailuissa yleispainoitteisesti. Tamma toimi pääasiassa siitoshevosena hyvän sukunsa vuoksi. Estrid oli väriltään vaaleanpunarautias ja korkeudeltaan 121cm.

Oton emä Grenström Polly toimi pääasiassa Grenstörmin tilan siitostammana. Se oli kuvan kaunis ruunikko tamma, jolla oli korkeutta 119cm. Polly kilpaili valjakkoajossa vain seuratasolla, sillä minkään ei haluttu estää tammalle suunniteltua siitostamman virkaa. Pollyn suku on täynnä ketteriä hevosia, joten sen haluttiin periyttävän ketteryyttä varsoilleen. Tamma menehtyi lopulta vanhuuteen eläkkeellä oltuaan, 29 -vuotiaana. Oton emänisä Sigurd oli tai on edelleenkin tunnettuja ruotsalaisia jalostusoreja. Ori oli väriltään ruunikko ja korkeudeltaan 125cm. Sigurd kilpaili valjakkoajossa kansallisella tasolla, joten poni näki paljon maailmaa. Hyvin menestynyt, hyvä rakenteinen poni, menehtyi tapaturmaisesti kilpailumatkalla ollessaan vain 15 -vuotias. Oton emänisänisä Sebastian oli suosittu jalostusori, koska sen suvussa on paljon koko rodun kantahevosia. Sebastian kilpaili aina kansallisella tasolla asti. Ori oli väriltään vaaleanrautias ja korkeudeltaan 126cm. Jalostusorin työt veivät voimat, ja ori menehtyikin astutusreissulla. Oton emänisänemä Rönns Emily toimi paikallisen ratsastuskoulun tuntiratsuna, ennen myyntiä. Tamman potentiaalin huomasi hyvin tunnettu ruotsalainen kasvattaja, joka osti lopulta tamman siitostammaksi. Emily oli väriltään ruunikko ja korkeudeltaan 119cm. Tamma menehtyi vanhuuteen. Oton emänemä Sverans Jordgubbar toimi enimmäkseen raviponina, kiertäen ympäri ruotsia. Jord oli hyvin nopea, ja voitti kolmena vuonna peräkkäin paikallisen raviponi tittelin. Tamma oli väriltään rautias ja korkeudeltaan 120cm. Jord periytti varsoilleen nopeutta ja ketteryyttä. Tamma menehtyi tapaturmaisesti ollessaan 23-vuotias. Oton emänemänisä Sverans Herman toimi pääasiassa vain jalostusorina hyvän sukutaustansa puolesta. Ori oli väriltään vaaleanrautias ja korkeudeltaan 124cm. Herman lopulta ruunattiin, sen astuttua monta kymmentä tammaa ja se menehtyikin ruunauksen jälkeisiin komplikaatioihin. Oton emänemänemä Sverans Blåbär kilpaili hetken aikaa valjakkoajokilpailuissa aluetasolla, kunnes siirtyi lopulta siitostamman uralle. Tamma oli väriltään voikko ja korkeudeltaan 121cm. Blå menehtyi vanhuuteen.

Jälkikasvu

1. gr-t. Elfengård Malin s. 11.03.2015 emä Värholms Gård Cajsa
2. gr-t. Karkurannan Rogerina s. 20.03.2015 emä Promi Caitriona
3. gr-o. Elfengård Otto s. 04.04.2015 emä Strömberg Madde
4. gr-o. Elfengård Romnos s. 24.04.2015 emä Madsen Gehenna
5. gr-o. Elfengård Gamrahm s. 19.05.2015 emä Madrugada

Kilpailutulokset

NJ Näyttelyt
MVA-sert, BIS3 27.03.2015 - Cresendo Päätuomari Welby
irtoSERT 28.03.2015 - Karkurannan Ponitalli Päätuomari Kerppa
irtoSERT 05.09.2015 - Yentel Ponies Päätuomari Kerppa

Ominaisuuspisteet ja kilpailutasot
Hyppykapasiteetti ja rohkeus 0.00
Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 1728.60
Tahti ja irtonaisuus 0.00
Tarkkuus ja ketteryys 2274.20
Valjakkoajo 4002.8 tasolla 8 / 7

Hevonen kilpailee vain porrastetuissa kilpailuissa painoituslajissaan aina maximitasolleen asti. Tämän jälkeen se siirtyy pelkästään jalostuskäyttöön.

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

17.11.2015 - Päiväkirjamerkintä (kirjoittanut Catia)
Näin kauniina syksyisenä aamuna päätin aamukahvit juotuani, valjastaa Grenström Ottarin, tutummin Oton, ja lähteä maastoon kärryttelemään. Kirpeä pieni pakkanen puski sieraimiini, kun astuin talon ovesta ulos. Tallin oven avattuani heti ensimmäisenä kuului tuttu tervehdys, jonka kuulen joka aamu, kun otto tervehti minua. Tottakai, herra oli makupalojen toivossa, ja annoinkin hänelle porkkanan rouskutettavaksi sillä välin kun hain varusteet. Lähdettyämme tutulle maastoreitillemme oli maisemat kauniin ruskaiset ja kavioiden alla kuului kun jäiset ruskaiset lehdet rasahtelivat allamme. Vähän matkaa kuljettuamme, tien ylitti rusakko ja tuttuun tapaan otto pysähtyi ihmettelemään tapahtunutta. Ori ei meinannut edes lähteä liikkeelle, mutta kuullessaan tutun rapinan taskusta, kiinnostus kiinnittyi muualle ja pääsimme jatkamaan matkaa. Hieno aurinkoinen ilma muuttui äkkiä pilviseksi sääksi, ja tummia pilviä alkoi hipuamaan lähemmäksi. Otto ei ollut moksiskaan vaikka ilma äkisti muuttui viileämmäksi ja tuulisemmaksi. Ajattelin, että täältä on pian päästävä kotiin, koska sitä ei tiennyt tuleeko lunta vai vettä, enkä halunnut kastua. Pyysin ottoa lisäämään tahtia ja loppumatka ravattiinkin kotiin ennätysajassa. Talliin päästyämme taivas repesi ja taivaan täydeltä satoi ensimmäisen kerran lunta.

27.10.2015 - Valjakkovalmennus, Vilma Santikko (kirjoittanut Catia)
Tulin valmentamaan Catiaa ja hänen komeaa russponi oria Grenström Ottaria. Aiheenamme olivat tänään voltit ja kahdeksikot käynissä, että ravissa. Huomasin jo alkuveryttelyjen aikana, että otto oli hyvin innokkaalla päällä, ja sen mielestä olisi pitänyt jo heti siirtyä asiaan. Ensimmäisenä pyysin valjakkoa tekemään molempiin päihin kenttää isot ympyrät käynnissä. Otto olisi mieluiten halunnut hieman oikaista, joten käskin vain sitkeäski käyttämään ulko-ohjaa ja laajentamaan ympyrää, niin ori pysyikin jo halutulla uralla. Muutaman kerran jälkeen pyysin tekemään pitkien urien keskellä voltit, ja ne sujuivatkin paljon paremmin! Tämän jälkeen oli ravin vuoro. Pyysin tekemään isoja ympyröitä halutuissa kohdissa ravissa ja taas otto olisi halunnut oikaista, mutta hienosti Catia muisti aikaisemman neuvon ja sai orin menemään uraa pitkin. Muutaman kerran kokeiltiin voltteja ravissa pitkällä uralla ja ne sujuivatkin mallikkaasti. Sitten siirryimmekin kahdeksikon pariin. Aloitimme ne ensin tekemällä käynnissä ja sitten vasta ravissa. Neuvoin Catiaa pyrkimään tekemään ympyröistä saman kokoiset ja muotoiset ja aikaisempien harjoitusten avulla se onnistuikin jo ensimmäisellä yrittämällä! Sitten olikin ravin vuoro. Ravissa oli alkuun hieman ongelmia, sillä otto oli hyvin innoissaan työskentelystä, mutta Catia hoiti hommansa hienosti, ja onnistuikin parin kerran jälkeen tekemään täydellisen kahdeksikon. Otto kun oli innoissaan, pyysin Catiaa tekemään vielä muutaman ympyrän loppuveryttelyjen aikana ja siitähän ori vasta nauttikin! Lopuksi vielä keskustelimme Catian kanssa ja hän oli hyvin kiitollinen kun kävin valmentamassa heitä.

17.06.2015 - Rippikuvat, Päiväkirjamerkintä (kirjoittanut Catia)
Aamulla tsekatessani päivän ohjelman, huomasin, että tänään onkin päivä, jolloin naapurin Aliisa pääsee ripille ja konfirmaation jälkeen suuntaavat meille ottamaan rippikuvia meidän miljöössä. Aliisalla oli toive saada kuviin kanssaan Otto, koska Aliisa oli toiminut Otolle joskus hoitajana ja kävi vieläkin usein viettämässä aikaa oton tarhan viedellä jutellen orille. Hörppäsin nopeasti aamukahvit naamariin ja suuntasin tallille puunaamaan ponin edustuskuntoon. Otto oli ihan järkyttävässä kunnossa tarhasta hakiessani, koska edellisenä ehtoona oli satanut vettä ja tarhakin oli kuraisessa kunnossa. Ei muutakuin tuumasta toimeen ja poni pesulle. Pesun ja kuivattelun jälkeen vilkaisin kelloani, ja huomasin, että minun oli oltava hyvin nopea. Sukaisin ponin pikaisesti, putsasin kaviot ja pujotin turpaan eilen valmistelemani suitset. Otto vaistosi, että tänään tapahtuu jotain erilaista ja oli alkuun ihmeissään valokuvaajasta, mutta tutun kasvon, Aliisan, nähtyään ori rentoutui ja tervehti tyttöä. Annoin Aliisalle orin ohjat ja johdatin valokuvaajan metsämme reunaan, jossa mielestäni oli hyvä ottaa rippikuvat ja onneksi se sopi kuvaajallekkin. Otto edusti edukseen valokuvauksen ajan ja nautti Aliisan kanssa vietetystä ajasta täysin rinnoin. Oton ja Aliisan rippikuva koristaakin vielä tänä päivänä orin karsinan ovea.

25.04.2015 - Kantakirjatilaisuus, päiväkirjamerkintä (kirjoittanut Catia)
Oli huhtikuu ja taivaalta satoi kaatamalla vettä. Toivoin, että sää vielä hellittää, jotta oton kantakirjatilaisuudessa ei tarvitsisi seistä kaatosateessa. Tilaisuuteen lähtö oli yhtä tuskaa, sillä mikään ei tahtonut sujua ja tavarat olivat hukassa. Ihme, että muistimme edes ottaa koko ponin kyytiin, sillä oli se sellaista hulabaloota. Ilma onneksi selkesi automatkan aikana. Otto oli matkan rauhallisesti trailerissa ja ihmetteli korvat höröllä paikalle päästyämme muita poneja ja ihmisiä. Siinä se pällisteli ihmisiä, kun me yritimme puunata ponin mahdollisimman edustavaan kuntoon hoitajamme Kaisan kanssa. Itse esitin ponini, joten minunkin täytyi näyttää edustavalta ja hyvä kun edes vaatteet kerkesin vaihtamaan kun oli jo meidän vuoromme. Oton asetteleu arvosteltavaksi sujuikin hyvin mallikkaasti, eikä ori ollut moksiskaan koko tilanteesta. Enemmän minä itse jännitin kuin ori. Toivoin oton saavan hyvät pisteet tuomareilta, koska suku oli muutenkin täynnä hyvärakenteisia yksilöitä. Sieltä sitten paukahtikin isoksi yllätykseksi ykköspalkinto! Annoin otolle palkinnoksi muutaman porkkanan hyvästä suorituksesta!