Opalescent Cersei "Kersa"

Kersa oli ollut kovassa koulutreenissä hoitajansa toimesta, joten päätin, että vaikka orilla olikin tänään niin sanotusti vapaapäivä, niin lähtisimme käymään pienellä maastoreissulla kuitenkin. Kersalla kun tuntui varsinkin näin pakkasilla vapaapäivät kilahtamaan päähän, joten parempi oli antaa sille edes vähän tekemistä.

Kipaisin orin tarhasta sisälle ja laitoin sen hoitopaikalla molemmin puolin kiinni, jotta voisin viedä loimen kaikessa rauhassa omalle paikalleen, ettei se jäisi kenenkään jalkoihin tai olisi muuten haitolla. Itseäni muutenkin henkilökohtaisesti ärsytti, jos tavarat jätettiin lojumaan minne sattuu, joten yritin esimerkin voimalla saada osan talliporukastamme muistamaan tavaroiden viemisen omille paikoilleen.
Nappasin paluumatkalla orin harjat mukaan ja pyyhkäisin hevosen läpi pölyharjalla. Loimen ansiosta ei ori ollut oikeastaan ollenkaan likainen, joten kauaa ei harjaamisessa mennyt. Kaviotkin puhdistuivat nätisti, kun lumi ei ollut tarttunut niihin onneksi kiinni.

Harjauksen jälkeen palautin harjakorin paikalleen ja hain varusteet, sekä viltin. Ulkona oli sen verran pakkasta, että totesin mukavammaksi kääriä jalkani viltin suojiin ja samalla myös hevonenkin saisi suojaa. Olisihan meillä toki ratsastusloimia ollut, mutta menee se näinkin!
Kersa odotteli nätisti paikallaan, kun varustin sen ja pian päästiinkin lähtemään ulos.
Ulkona talutin orin rampin viereen ja heitin viltin ensimmäiseksi selkään, jonka jälkeen kipusin itse satulaan ja käänsin viltin etureunan suojaamaan jalkojani.

Suuntasimme kulkumme pienille poluille, koska tarkoituksena oli käydä vain rauhallinen käyntilenkki ja polut olivat oikein sopivia tähän, sekä maisemiltaan oikein mukavia!
Kersa asteli reippaasti eteenpäin ohjat löysällä ja hamuili välillä kuusen oksia suuhunsa.
”Hei, jatketaanpa matkaa poika”, naurahdin ja nykäisin pienesti ohjasta päätä poispäin oksista.

Puolisen tuntia meillä metsässä samoillessa meni ja sitten alkoi pakkanen puremaan poskia siihen malliin, että päätin lähteä takaisin tallia päin. Reittiä tosin hieman muutettiin, että saisi ori enemmänkin liikettä.
Ravasimme hetken aikaa, kunnes vastaan tuli pieni oikoreitti tallille, joten hidastin hevoseni käyntiin ja päästin ohjat taas pitkäksi, sekä asettelin viltin uudestaan suojaamaan jalkojani, koska viltti oli hieman karannut kevennyksen aikana jalkojeni ympäriltä.

Tallin pihassa hyppäsin alas hevosen selästä ja orin hoitaja tuli meitä ulkona vastaan.
”Mä voin ottaa sen!” tyttö huikkasi ja luovutin hevosen mielelläni hänelle. Pääsisinpähän itse nopeampaa lämmittelemään kahvihuoneeseen.

Tänään päätin pitkästä aikaa kavuta Kersan selkään. Olen keskittynyt turhan hyvin muihin hevosiini ja varsinkin nuorien ratsastamiseen, joten kaipuu kokeneen hevosen selkään oli suuri, vaikka ei se nyt paljoa vaatisi, että kävisi noita meidän konkareitakin liikuttamassa. Toisaalta tallityttömme ja -poikamme ovat kyllä niin päteviä, että tiedän Bellgrovelaisten olevan hyvissä käsissä. 

Kersaa ei näkynyt tallissa, joten päättelin sen olevan ulkona ja siellähän uljas mustani loisti keskellä valkeaa hankea. Luoja, että se on hieno! Pujotin riimun orin päähän ja avasin portin, jonka jälkeen lähdin taluttamaan oria talliin. Tallin ovella huitaisin enimmät lumet loimen päältä pois ja jatkoimme matkaa Kersan karsinaan. Karsinassa otin orilta suojat pois jaloista, sekä ulkoloimen päältä ja vein loimen kuivaushuoneeseen, koska märkä lumi oli kastellut loimen aika mukavasti. 

Harjailin Kersaa pitkin ja tasaisin vedoin ja välillä sujautin sille taskustani sokeripalan. Pakko myöntää, että saatoin hemmotella hevosiani melkoisesti, mutta ne olivat vain todella tärkeitä ja rakkaita minulle. Harjauksen jälkeen kipaisin hakemaan varusteet ja nappasin mukaani myös ratsastusloimen kaiken varalta, jos intouduttaisiin lähtemään käppäsemään maastoon loppukäynnit. 

Kersa haahuili selkäni takana, kun kävelimme maneesille ja välillä jouduin komentamaan sen vierelleni, missä se ei kyllä kauaa pysynyt. Maneesissa sitten kipusin selkään ja aloitin alkulämmittelyt.
Käynnissä taivuttelin ja tein väistöjä hetken, jonka jälkeen melko nopeasti kuitenkin nostin raville. Ravissa vaihdeltiin suuntaa ja tehtiin ympyröitä ja toki lopuksi vielä sama laukassa. Vaihdotkin sujuivat oikein näppärästi pitkästä aikaa. 

Itse tehtävänä meillä tänään oli pituushalkaisijalla tehtävät temmon vaihtelut, sekä pitkillä sivuilla volttien teko. Aloitin ensin käynnissä ja Kersa liikkui oikein kivasti eteenpäin, sekä kuunteli apuja hienosti. Aluksi toki yritti, että onkohan nyt aivan pakko lyhentää ja pidentää käyntiä, mutta hyvin se kuitenkin onnistui. Volteilla taivuttelin vuorotellen sisään ja ulos, sekä keskityin ratsastamaan pääasiassa ulkoavuilla. toki sisään asettaessa hieman ohjasin kädellä.
Ravissa tapahtui sama, eli Kersa aluksi kokeili, että mitäs jos hän vain ravaisi koko ajan samaa tahtia. Kuitenkin parin kerran jälkeen alkoi pidennys ja lyhennys sujumaan erinomaisesti. Orin selässä on kyllä erittäin miellyttävä istua, koska sen askeleet ovat niiiiiiiin pehmeät, että ei toista!
Laukassa tehtävä sujui alusta asti hyvin, mutta aluksi tein vain pitkien sivujen alussa ja lopussa voltit, mutta aika äkkiä tehtiin kaikki kolme volttia peräkkäin. Laukkakin vaihtui oikein näppärästi pituushalkaisijan loppupäässä aina, kun tarvitsi.

Ratsastuksen päätteeksi annoin Kersan laukata ja ravata pitkillä ohjilla, jolloin se sai venyttää kunnolla kaulaansa ja rentoutua. 10 minuutin loppuverryttelyn jälkeen nappasin ratsastusloimen katsomon kaiteelta ja asettelin sen orin päälle, jonka jälkeen suunnattiin maneesin ovesta kohti maastoreittejä. Maastopolulla Kersa sai kävellä pitkin ohjin ja itse harmittelin, että olin itseltäni takin jättänyt talliin, mutta kohtahan tuota olisi takaisin tallilla ja voisipa tuota kaakaotakin itselle keittää. 

Harjasin Kersan talliin päästyämme hyvin ja laitoin kylmäyssuojat jalkaan. Niiden vaikuttaessa kävin nopeasti keittämässä kaakaon itselleni ja kiertelin tallissa katsellen mitä kukanenkin teki. Kun kaakao oli jäähtynyt ja juotu, lähdin ottamaan Kersalta kylmäyssuojat pois ja heitin sille loimen niskaan, jonka jälkeen ori pääsikin syömään päiväheinänsä tarhaan ulos.